Ero sivun ”Kansalliskaarti (suurlakko)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jni (keskustelu | muokkaukset) p →Lakko päättyy: typo |
fix |
||
Rivi 6:
[[File:Red Guard Helsinki Senate Square 1905.jpg|thumb|Kansalliskaartin punainen kaarti järjestäytyneenä Senaatintorille.]]
=== Kansalliskaarti perustetaan ===
Kun [[Suomen senaatti]] erosi 31. lokakuuta, aloitti kenraalikuvernööri [[Ivan Obolenski]] neuvottelut uuden senaatin muodostamisesta yhdessä [[Perustuslailliset|perustuslaillisten]] ja [[Suomalainen puolue|vanhasuomalaisten]] kanssa. Työväestö ei ollut edustettuna, koska yksikään osapuoli ei pitänyt
Työväestön keskuudessa oli jo heti lakon alettua keskusteltu järjestyskaartin perustamisesta ja lopulta [[Kaarlo Luoto]] ehdotti asiaa lakkokomitean puheenjohtajana toimineelle [[Matti Kurikka|Matti Kurikalle]] tiistaina. Järjestyksen ylläpitoa varten perustettiin lähinnä työläisistä koostunut ''Kansalliskaarti''. Tämän jälkeen Luoto värväsi kaartin rungon nopeasti entisistä [[Vanha väki|vanhan väen]] sotamiehistä ja aliupseereista, jotka olivat mukana työväenliikkeen toiminnassa. Kaarti jaettiin kahtia vartiopalvelusta suorittavaan osastoon sekä varsinaiseen kaartiin, joka organisoitiin armeijan mallin mukaisesti
Kaartin tunnuksena oli aluksi valkoiset käsivarsinauhat, mutta Luodon komennossa olleet kaksi varsinaisen kaartin rykmenttiä vaihtoivat ne pian punaisiksi, jonka jälkeen niistä alettiin käyttämään nimitystä ”punainen kaarti”. Vartio-osasto käytti edelleen valkoisia nauhoja. Punaiseen väriin ei kuitenkaan vielä tuolloin
<ref name="roos 1907b">{{Kirjaviite | Tekijä = Roos, Sigurd | Nimeke = Suomen kansallislakko : Helsinki. Toinen osa | Sivut = 355, 375, 435 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Alex F. Lindberg | Vuosi = 1907}}</ref>
Lakkokomitean toimenpiteet yllättivät täydellisesti myös [[Helsingin kaupunginvaltuusto]]n, joka tuolloin koostui pelkästään porvaristosta. Perustuslaillisten johtama valtuusto oli samaan aikaan suunnitellut ottavansa lakossa olleen poliisilaitoksen haltuunsa, jota silmälläpitäen ylioppilaat olivatkin jo suunnitelleet oman suojakaartin perustamista entisen poliisipäällikön [[Ivar Gordie]]n johdolla.<ref name="tikka 2008"/> Ylioppilaat päättivät kuitenkin nopeasti liittyä lakkokomitean perustamaan kansalliskaartiin.<ref name="roos 1907a"/> Sen päälliköksi oli aluksi ehdolla Gordie, mutta kun Kurikan entuudestaan tuntema entinen vanhan väen kapteeni [[Johan Kock]] saapui Helsinkiin myöhemmin samana päivänä, pyysi Kurikka häntä kansalliskaartin johtajaksi. Työväki siirtyi välittömästi Kockin taakse, vaikka oli vain paria tuntia aikaisemmin vielä kannattanut Gordieta. Porvaristo kannatti edelleen Gordieta, mutta Kockin valinnan jälkeen ylioppilaat suostuivat hänen komentoonsa, niin että he kuitenkin muodostivat oman osastonsa. Vastuu työväestön ja ylioppilaiden kesken jaettiin miesluvun mukaan. Kock vastasi kaartin yleisistä asioista, mutta myös Gordie
Miehistö oli yleisesti epäluotettavaa, koska jokainen meni oman mielensä mukaan. Kock ratkaisi ongelman laittamalla jokaista yhdelle miehelle tarkoitettua tehtävää varten useita miehiä, jolloin se yleensä tuli hoidetuksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kock, Johan | Nimeke = Seitsemän päivää keskusasemalla | Sivut = 42 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kirjapainoyhtiö Valo | Vuosi = 1906}}</ref> Kansalliskaartin miehet kaappasivat muun muassa kaupunkiin tulevia maitokuljetuksia ja jakoivat niitä ihmisille. Ne valvoivat myös lakon ajaksi julistetun kieltolain noudattamista Helsingin ravintoloissa. Kock oli
=== Kaarti hajoaa ===
Rivi 20:
Keskiviikkona 1. marraskuuta Kock ja Kurikka vierailivat kenraalikuvernööri Obolenskin luona. Kun heille selvisi, ettei työväellä ollut mahdollista vaikuttaa tilanteen poliittiseen kehittymiseen, päätti keskuslakkokomitea ryhtyä tiukasti ajamaan omia vaatimuksiaan, koska sen hallussa oli järjestyksenpidon lisäksi myös muita yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisiä toimia, kuten rautatiet ja sanomalehdet. Siihen vaikuttivat myös [[Tampere]]lta ja muualta maasta saapuneet tiedot lakon kehittymisestä. [[Rautatientori]]lla järjestetyssä suuressa kansankokouksessa vaadittiin väliaikaisen hallituksen perustamista, jonka tehtäviin kuului muun muassa järjestyksen palauttaminen. Perustuslailliset katsoivat väliaikaisen hallituksen valinnan merkitsevän avointa kapinaa keisaria vastaan, ja uskoivat venäläisten puuttuvan siihen asevoimin. Tilanteen entisestään kiristyessä lakon jatkuessa, Obolenski varautui jopa sotatilan julistamiseen, johon olisi liittynyt myös kansalliskaartin väkivaltainen hajottaminen. Keskuslakkokomitea oli kuitenkin saanut lupauksen, jonka mukaan toimenpiteisiin ei ryhdytä, ellei sotaväen kimppuun ensin hyökätä.<ref name="tikka 2008"/>
Porvariston ja työväen yhteinen lakkorintama alkoi hajoamaan torstaina 2. marraskuuta, jolloin myös ensimmäiset ylioppilaat erosivat kansalliskaartin palveluksesta, koska katsoivat sen muuttuneen vallankumoukselliseksi.<ref name="roos 1907a"/><ref name="roos 1907b"/> Tampereella oli
=== Lakko päättyy ===
Suurlakko päättyi lopulta sunnuntaina 5. marraskuuta annetun keisarillisen [[Marraskuun manifesti|manifestin]] myötä, ja keskuslakkokomitea päätti julistaa sen päätyväksi maanantaina kello 14.<ref name="tikka 2008"/> Samana iltana lakkokomitea oli päättänyt, että Kock jatkaa kansalliskaartin päällikkönä, mutta hän erosi itse aamuun mennessä.<ref name="kujala 2016">{{Kirjaviite | Tekijä = Kujala, Antti | Nimeke = Vastakkainasettelun yhteiskunnan synty : Syksyn 1905 suurlakko Helsingissä ja muualla Suomessa | Sivut = 7, 150 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura | Vuosi = 2016 | Isbn = 978-952-59764-9-6 | www = https://helda.helsinki.fi/handle/10138/167607 | Tiedostomuoto = PDF}}</ref> Maanantaina työnantajat avasivat tehtaat ja liikkeet normaalisti, minkä vuoksi kansalliskaarti kiersi aamupäivällä Helsingin keskustassa sulkemassa avattuja liikkeitä. Tämä johti yhteenottoon kapteeni Theslöffin johtaman ylioppilaiden suojeluskaartin kanssa, kun sen epäiltiin hankkivan aseita Kockin suljettavaksi määräämästä [[Stockmann]]in rautakaupasta. Paikalle rientäneet ylioppilaskaartin miehet ajoivat aseistamattoman kansalliskaartin aseella uhaten, ja lopulta tilanne raukesi, kun Kock käski miehensä perääntymään.<ref name="tikka 2008"/>
Kaupunginvaltuusto oli jo kello 11 julistanut Theslöffin Helsingin väliaikaiseksi poliisimestariksi. Välikohtauksen jälkeen Kock pelkäsi hänen yrittävän vallata poliisiaseman, jonka vuoksi kansalliskaarti miehitti Sentintorin
Pian lakon jälkeen Johan Kock julkaisi kaartin toimintaa käsittelevän kirjan ''Seitsemän päivää keskusasemalla'', jonka hän päätti sanoihin:<ref name="kujala 2016"/>{{sitaatti|Vaikka koko maassa ei ollut muuta hallitusta kuin työväen miehistä äkkiä kokoonpantu lakkokomitea, vallitsi kuitenkin kaikkialla sellainen rauhallisuus ja järjestys jota ei ole vielä koskaan Suomessa ennen nähty. Sellainen oli köyhälistön hallitus, oppikoot muutkin samalla tavalla hallitsemaan.}}
|