Ero sivun ”Kemal Atatürk” versioiden välillä

Kreikkalaiset olivat jo edenneet sisämaahan ja kohti Ankaraa. Marmaranmeren pikkukaupunkeja alettiin kreikkalaistaa ja esim. [[Aydın]]iin ja İzmiriin muutti manner-Kreikasta tuhansia siirtolaisia asuttamaan Kreikalle luovutettuja alueita. Kemal ja hänen kakkosmiehensä pašša Ismet (myöhemmin [[İsmet İnönü]]) löivät kuitenkin kreikkalaiset [[Sakarya]]n ja [[Dumlupınar]]in taisteluissa elokuussa 1921 ja elokuussa 1922.<ref name="Kankkonen48" /> [[Italia]], jolle osa [[Anatolia]]sta oli luovutettu, ei puolustanut osuuttaan, eikä [[Ranska]]lla ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannialla]] ollut enää kiinnostusta liittyä sotaan. Kemalin joukot valloittivat [[İzmir]]in 9. syyskuuta 1922, ja armeija aloitti siellä kreikkalaisten ja [[armenialaisten kansanmurha|armenialaisten]] systemaattisen vainoamisen. 13. syyskuuta 1922 Turkin armeija sytytti İzmirin armenialaiskaupunginosan palamaan. Suotuisten tuulten ja bensiinillä kasteltujen katujen vuoksi tuli levisi myös kreikkalaisten asuttamaan kaupungin keskustaan. Jopa 100&nbsp;000 ihmistä sai surmansa tuhopoltossa ja sitä edeltäneessä kansanmurhassa.<ref name="TKH">Tieteen kuvalehti Historia 15/2013, s. 36–43.</ref> Satoja tuhansia jäi kodittomaksi ja lähti pakolaiseksi Kreikkaan. Kemalin voitto [[Turkin itsenäisyyssota|itsenäisyys­sodassa]] pelasti Turkin itsenäisyyden, ja Sèvresin sopimus korvattiin [[Lausannen sopimus|Lausannen sopimuksella]], jossa Turkki sai takaisin Kreikalle menettämänsä alueet Anatoliassa ja Itä-Traakiassa.