Ero sivun ”The Alan Parsons Project” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Sessiomuusikot: lisäys, lähteen mukaan
Rivi 115:
== Sessiomuusikot ==
 
Woolfsonin ja Parsonsin ohella The Alan Parsons Projectin albumeilla esiintyi suuri määrä sessiomuusikoita, ja jokaisella albumilla soitti eri kokoonpano.<ref>Kachejian 2017.</ref> Kullakin albumilla lauluraitoja esitti useampi laulaja.<ref name="About">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.the-alan-parsons-project.com/about | Nimeke = The Alan Parsons Project – About | Julkaisu = The Alan Parsons Project -verkkosivut | Viitattu = 12.2.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Sessiomuusikot eivät olleet vakituisia jäseniä, vaan heidät pyydettiin aina tarvittaessa mukaan. Jotkut heistä tekivät kuitenkin yhtyeen kanssa yhteistyötä pitkäänkin. Esimerkiksi Ian Bairnson soitti kitaraa yhtyeen kaikilla albumeilla, ja Andrew Powell sovitti orkesterisäestyksen yhtyeen kaikkiin albumeihin lukuun ottamatta ''Vulture Culturea'', jolla orkesteria ei käytetty lainkaan. Monet yhtyeen nopeatempoisista hiteistä (”Games People Play” ja ”I Wouldn't Want to be Like You”) lauloi [[Lenny Zakatek]].<ref name="FAQ"/> Jotkut vierailevista muusikoista olivat tunnettuja jo entuudestaan. Esimerkiksi ''Tales of Mystery and Imaginationin'' kappaleen ”The Tell-Tale Heart” esitti [[Arthur Brown]],<ref name="Greco"/> kun taas ''Eve''-albumin ”Don’t Hold Backin” lauloi Pink Floydin ”[[The Great Gig in the Sky]]n” säveltänyt ja laulanut [[Clare Torry]].<ref>Davies 2017.</ref>
 
APP:n albumeja hiottiin jopa kuukausia, ja yhtyeellä oli poikkeuksellinen mahdollisuus viettää studiossa niin paljon aikaa kuin oli tarpeen.<ref name="Greco"/> Demovaiheessa kappaleet lauloi aina Woolfson, ja lopullinen laulaja etsittiin vasta kappaleen jo valmistuttua. Parsons ja Woolfson onnistuivat yleensä valitsemaan laulajan, jonka ääniala soveltui kappaleeseen ongelmitta, mutta Torryn tapauksessa melodiaan täytyi tehdä pieniä muutoksia, koska ”Don’t Hold Back” oli alkujaan tarkoitettu mieslaulajalle.<ref>Miller 2005; Davies 2017.</ref>