Versio 15. tammikuuta 2016 kello 11.58 muokkaa Opa~fiwiki (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 15 703 muokkausta semiautomaattinen muutettu puoliautomaattiseksi ← Vanhempi muutos		Versio 17. helmikuuta 2020 kello 22.45 muokkaa kumoa Korina (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 5 289 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 3: '''PTRS''' (Protivotankovoje samozarjadnoje ružjo, obr. 1941 g. sistemy Simonova), {{k-fi\|Simonovin itselataava panssarintorjuntakivääri mallia 1941}}, {{k-ru\|Противотанковое самозарядное ружьё обр. 1941 г. системы Симонова}}, oli [[neuvostoliitto]]lainen 14,5 mm puoliautomaattinen [[panssarintorjuntakivääri]]. ==Historia== PTRS:ssä on viiden patruunan lipas, joka kiinnittyy aseen rungon alapuolella olevaan lipaskuiluun. Viimeisen laukauksen jälkeen lukko jää taka-asentoon. Lipas voidaan irrottaa vain kun lukko on takana. PTRS on kaasutoiminen. Ase on likaisena häiriöaltis. Neuvostoliitossa oli kokeiltu pst- kivääreitä 1930- luvun alkupuolella. Rukavisnikovin 14,5 mm ase oli hyväksytty, mutta ei otettu käyttöön. Neuvostoliiton tiedustelu erehtyi Saksan panssarivaunut todellista lujemmiksi ja kivääri arvioitiin jo tehottomaksi.<ref name="historia">{{Verkkoviite\|Osoite=http://www.jaegerplatoon.net/AT_RIFLES2.htm\|Nimeke=Ptrs}}</ref> Kun [[Operaatio Barbarossa\|Natsi-Saksan hyökkäys]] alkoi Panzerkampfwagen I, II ja III tyyppien todettiin olevan torjuttavissa pst-kiväärillä. Sergei Simonovi ja [[PTRD\|Vasili Degtjarjov]] suunnittelivat nopeasti aseet jotka tulivat tuotantoon Elokuussa 1941.<ref name="historia"/> Tehdas evakuoitiin Ural-vuoriston taakse, mutta seuravan vuoden aikana tuotettiin 63 000 asetta. PTRS-41:n massatuotanto alkoi vuonna [[1941]], ja sitä käytettiin [[Toinen maailmansota\|Toisessa maailmansodassa]] itärintamalla paljon. Vaikka se oli raskas ja sen suuliekki oli helppo havaita, se oli halpa ja helppo valmistaa. Tämä varmisti sen paikan Neuvostoliiton aseistuksessa. Se pärjäsi hyvin saksalaisten varhaisimpia [[panssarivaunu]]ja vastaan, mutta se oli lopulta parempi tuhottaessa kuljetusajoneuvoja ja muita panssaroimattomia kohteita, koska se ei enää pystynyt läpäisemään paksumpia panssareita. ==Ominaisuuksia== PTRS on kaasumäntä-toiminen ja puoliautomaattinen. Se käyttää samaa 1938 kehitettyä 14,5 mm x 114 mm patruunaa kuin PTRD. <ref>{{Verkkoviite\|Osoite= http://pkymasehist.fi/pstkivaarit.html\|Nimeke=patruuna}}</ref> Luotityyppejä oli kaksi B-32 joka oli panssarisytytysluoti teräsytimellä ja B-41 volframkarbidi-ytimellä. Luodit painoivat 64 ja 65 grammaa vastaaasti. Lähtönopeus oli n. 1000 m/s. PTRS:ssä on viiden patruunan lipas, joka kiinnittyy aseen rungon alapuolella olevaan, kannella sulkeutuvaan lipaskuiluun. Patruunat ovat kahdessa rivissä ja kulmassa syötön helpottamiseksi. Viimeisen laukauksen jälkeen lukko jää taka-asentoon. Lipas voidaan irrottaa vain kun lukko on takana. Kivääri on purettavissa kahteen osaan kuljetuksen helpottamiseksi.<ref name="toiminta">{{Verkkoviite\|Osoite=http://www.antitank.co.uk/ptrs.htm\|Nimeke=rakenne}}</ref> Patruunan syöttö oli likaisena ja pakkasessa häiriöaltis johtuen osaksi karkeasta viimeistelystä. Kivääriä oli edelleen mahdollista käyttää käsisyöttöisenä kuten PTRD - asetta. Ase painoi 20,9 kg. Paras läpäisy oli n. 30 mm 100 metrin etäisyydeltä.<ref name="historia"/> Panssarivaunujen kehittyessä PTRS jäi tehottomaksi, mutta sitä käytettiin kevyesti panssaroituja ja panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan sekä pesäkkeiden ja materiaalin tuhoamiseen sodan loppuun asti. Toisen maailmansodan aikana [[Saksa]] sai sotasaaliiksi monia PTRS-41:iä. Saksalaiset nimesivät nämä Panzerbüchse 784(r):ksi eli PzB 784(r):ksi. Rivi 19 ⟶ 27: [http://www.antitank.co.uk/ptrs.htm PTRS 1941 14.5mm] http://www.pkymasehist.fi/pstkivaarit.html '''Viitteet''' {{Viitteet}} [[Luokka:Panssarintorjuntakiväärit]]

Ero sivun ”PTRS” versioiden välillä