Ero sivun ”Oiva Luhtala” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tietolaatikko+pic |
fix |
||
Rivi 27:
| ehdokkuudet =
}}
'''Oiva Armas Luhtala''' (s. [[11. helmikuuta]] [[1911]] [[Helsinki]] – [[8. marraskuuta]] [[1977]] [[Kööpenhamina]], [[Tanska]]) oli suomalainen [[näyttelijä]], [[teatteriohjaaja|ohjaaja]] ja teatterinjohtaja.
Luhtala esiintyi 25 vuoden aikana yhteensä lähes neljässäkymmenessä elokuvassa, joista ensimmäinen oli ''[[Koskenlaskijan morsian (vuoden 1937 elokuva)|Koskenlaskijan morsian]]'' vuonna 1937. Lisäksi hän teki pieniä sivurooleja muun muassa aatedraamassa ''[[Aktivistit (elokuva)|Aktivistit]]'' (1939) ja [[sotilasfarssi]]ssa ''[[Kersantilleko Emma nauroi?]]'' (1940). Luhtalan filmiroolit olivat sotilaiden lisäksi muun muassa talonmiehiä, tukkilaisia ja konnia. Hänen viimeinen elokuvaroolinsa oli Vihtori Vainolainen elokuvassa ''[[”Ei se mitään!” sanoi Eemeli]]'' (1962).
Luhtala työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä [[Helsingin Kansanteatteri]]ssa 1937–1941 sekä [[Tampereen Työväen Teatteri]]ssa 1944–1950. Hänen taiteellisesti huomattavimpia roolejaan näyttämöllä olivat ''[[Loppiaisaatto|Loppiaisaaton]]'' Narri, Göran Persson näytelmässä ''Erik IV'' sekä ''[[Hamlet]]in'' Kuningas. Vuodesta 1950 alkaen hän johti kuuden vuoden ajan [[Lappeenrannan kaupunginteatteri]]a. Vuosina 1961–1965 hän toimi [[Kemin kaupunginteatteri]]n johtajana. Luhtalan merkittäviä ohjaustöitä olivat ''[[Niskavuoren Heta]]'', ''Toreadorin valssi'', ''Naimapuuhat'', ''Arkkienkelit eivät vedä höplästä'' ja ''[[Täällä Pohjantähden alla]]''.
1960-luvulla Luhtala oli mukana televisiosarjassa ''Seitsemän veljestä'', jossa hän näytteli Timoa.
| |||