Keskiajan islamilainen al-Andalus tarjotaan usein esikuvaksi suvaitsevaisuuden voitosta ihmisten välisissä suhteissa. Historioitsijat eivät kuitenkaan ole jakaneet tätä käsitystä yhtä usein kuin tietokirjailijat. Historioitsija Roger Collinsin mukaan al-Andalusissa ei koskaan ollut kuuluisaa suvaitsevaisuuden kultakautta. Hänen mukaansa elämä siellä muistutti [[Thomas HobbesinHobbes]]<nowiki/>in kuvaamaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Collins, R.|Nimeke=Caliphs and Kings. Spain, 796-1031|Vuosi=2014|Sivu=1|Julkaisija=Wiley}}</ref> [[Klaaniyhteiskunta|Klaaniyhteiskunnan]] jatkuvissa sodissa käytössä olivat keskiaikaiseen tapaan tappaminen, silpominen, omaisuuden tuhoaminen ja ryöstäminen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Klemettilä, H.|Nimeke=Keskiajan julmuus|Vuosi=2008|Sivu=43–84|Julkaisija=Atena}}</ref> Vaikka päiden irrottamista esiintyi myös kristityissä maissa, tapa huipentui al-Andalusissa.<ref>Collins, 2014, 1</ref> Mittava orjakauppa oli tuonut orjuuden huomattavaksi osaksi elämänmuotoa. Historioitsija Seraffin Fanjulin mielestä ylistetty ''convivencia'' oli brutaalia apartheidia.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://newramblerreview.com/book-reviews/history/andalusia-or-the-legend-of-islamic-spain|nimeke=Andalusia, or The Legend of Islamic Spain|tekijä=Nirmal Dass|julkaisu=The New Rambler (Book Review)|ajankohta=20.4.2016|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
