Ero sivun ”Antisemitismi” versioiden välillä

Huolimatta siitä, että muslimien pyhissä kirjoituksissa käytetään kovaa kieltä juutalaisista, nämä saivat elää keskiajan islamilaisessa maailmassa yleensä paremmassa turvassa kuin juutalaiset kristityssä Euroopassa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Mark R. Cohen|Nimeke=Under Crescent and Cross. The Jews in the Middle Ages|Vuosi=2008|Sivu=x|Julkaisija=Princeton University Press}}</ref> Heidän kohtelunsa vaihteli eri maissa. Monissa tietokirjoissa [[Al-Andalus|maurien Espanjaa]] pidetään juutalaisen kulttuurin kukoistuskautena,<ref>Laqueur 2006, s. 192–194.</ref> mutta alan historioitsijat ovat torjuneet tämän käsityksen myyttinä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Collins, R.|Nimeke=Caliphs and Kings. Spain, 796-1031|Vuosi=2014|Sivu=1|Julkaisija=Wiley}}</ref> Granadassa jopa koettiin muslimien toteuttama 5000 juutalaisen joukkomurha vuonna 1066.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Fernandez-Morera, D.|Nimeke=The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain|Vuosi=2016|Sivu=181–182|Julkaisija=ISI Books}}</ref> Juutalaiset olivat muslimimaissa aina toisen luokan kansalaisia, [[Dhimmi|dhimmejä]] (”alistettu kansa”). He saivat harjoittaa uskontoaan omissa oloissaan, mutta he joutuivat maksamaan lisäveroa ja kärsivät monenlaisista rajoituksista, nöyryytyksistä ja epätasa-arvosta lain edessä.<ref>Turtiainen 2009, s. 148.</ref> Juutalaisia ei vihattu, vaan heitä halveksuttiin Muhammadin torjumisesta. Suoranaiset vainot ja joukkomurhat olivat melko harvinaisia, ja ne johtuivat usein paikallisista poliittisista syistä. Uuden ajan alun [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnassa]] juutalaisten asema alkoi kohentua aikaisempaan nähden, ja dhimmi-lainsäädäntö kumottiin vuonna 1856.<ref>Laqueur 2006, s. 192–194.</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Hannu Juusola|Nimeke=Israelin historia|Vuosi=2014|Sivu=36|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref>