Ero sivun ”Näytteenottotaajuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
liimablankoja |
||
Rivi 2:
'''Näytteenottotaajuus''' on [[taajuus]], joka ilmoittaa jatkuvasta analogisesta signaalista otettavien näytteiden määrän sekunnissa. Tavallisimmin näytteet muunnetaan [[AD-muunnin|analogia-digitaalimuuntimella]] lukuarvoiksi, joiden perusteella alkuperäisen kaltainen jatkuva signaali voidaan muodostaa uudelleen, mikäli näytteenottotaajuus on riittävän suuri.
[[Nyquistin teoreema|Näytteenottoteoreeman]] mukaan suurimpaan signaalissa esiintyvään taajuuteen nähden kaksinkertainen näytteenottotaajuus on riittävä, jotta alkuperäinen signaali voidaan muodostaa uudelleen. Esimerkiksi jos ihmisen kuuleman ääni-informaation taajuuskaista on noin
Käytännön sovelluksissa näytteenottotaajuus on aina suurempi kuin kaksinkertainen kaistaleveys, esimerkiksi [[CD-levy]]illä äänisovelluksissa 44.1
Näytteenottotaajuuden ja kaistaleveyden välisen riippuvuuden teoreettinen perusta on siinä, että mielivaltaisen signaalin esittämiseen tarvittavien vapausasteiden lukumäärä aikayksikköä kohti on verrannollinen signaalin käytettävissä olevaan kaistanleveyteen. <!-- Tästä eteenpäin oleva teksti ei selvennä asiaa ja jätetty kommenttiin parmemmin muotoiltavaksi tai poistettavaksi kokonaan: Esimerkiksi äärettömän laajakaistaisella valkoisella kohinalla on ääretön määrä vapausasteita: kahden ajallisesti mielivaltaisen lähellä olevan signaalin amplitudiero voi olla mielivaltainen. Aidosti valkoisella kohinalla on siis ääretön taajuuskaista. Toisaalta kapeakaistainen puhesignaali ei voi värähdellä mielivaltaisesti. Tämän johdosta sopivasti näytteistetty signaali kertoo alkuperäisestä jatkuva-aikaisesta signaalista riittävästi. -->
| |||