Ero sivun ”Pikajuoksu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Vaiheet: lievennetään hieman, 60 metrillä ehkä mutta jo satasella yritetään hieman venyttää sitä maksimivaiheen juoksuun siirtymistä
Rivi 10:
Kiihdytysvaihe kestää juoksijalla keskimäärin viisi sekuntia, mikä huippujuoksijoilla vastaa 30–40 metriä.<ref name="suk-kenttä" /><ref>Torim 1991, s. 8–9.</ref> Kiihdytysvaihe juostaan etukenossa, jotta juoksija pystyy iskemään ponnistavan jalan radalle vain vähän painopisteen etupuolelle ja saamaan aikaan nopean ja terävästi eteenpäin suuntautuvan työnnön. Kiihdytysvaiheessa juoksija pyrkii koko ajan lisäämään askeltiheyttään ja askelpituuttaan.<ref>Torim 1991, s. 39.</ref>
 
Pikajuoksija pyrkii saavuttamaan mahdollisimman nopeasti maksiminopeutensa ja pitämään sitä yllä mahdollisimman pitkään. Maksiminopeudella juoksu on mahdollista 7–10 sekunnin ajan, kun lihasten [[kreatiinifosfaatti]]varastoja riittää muodostamaan lihastyön välitöntä energialähdettä [[adenosiinitrifosfaatti]]a. Sen loputtua juoksijan vauhti alkaa hidastua. Erittäin intensiivistä lihastyötä juoksija voi tehdä kaikkiaan 20 sekunnin ajan, joka on 200 metrin juoksun kestoaika maailman huipputasolla.<ref>Torim 1991, s. 6–7.</ref>
 
Maksiminopeusvaiheessa juoksija juoksee täyttä vauhtia pystysuorassa ja rentona. Täysivauhtiselle pikajuoksulle on ominaista päkiän osuminen maahan ensin, voimakkaat käsivarsien ristikkäisliikkeet ja lyhyt ponnistusvaihe. Parhailla pikajuoksijoilla ponnistava jalka koskettaa maata kerrallaan vain 0,08–0,09 sekunnin ajan. Täysivauhtisen juoksuaskeleen lentovaihe kestää noin 0,12 sekuntia.<ref>Torim 1991, s. 11–14.</ref> Parhaiden miespikajuoksijoiden askeltiheys on yli 5 askelta sekunnissa, parhaiden naisten noin 4,8–4,9 askelta sekunnissa.<ref>Torim 1991, s. 29.</ref>