Ero sivun ”Orjuus” versioiden välillä

42 merkkiä poistettu ,  1 kuukausi sitten
=== Orjuus islamilaisessa maailmassa ===
[[Tiedosto:Slaves Zadib Yemen 13th century BNF Paris.jpg|thumb|Orjia Jemenissä. Arabialainen käsikirjoitus (1236–1237).]]
[[Muhammed]] oli orjanomistaja. Islamin šaria-laki sisältää paljon sääntöjä orjien hankkimisesta ja kohtelusta. Arvostetut ''hadith-''kokoelmat sisältävät jopa tuhansiarunsaasti mainintoja orjista.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://sunnah.com/search/?q=slave|nimeke=Search results - slave|tekijä=|julkaisu=The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips|ajankohta=|julkaisija=sunnah.com|viitattu=}}</ref>
 
Keskiaikainen šariakäsikirja [[Reliance of the Traveller|Umdat al-Salik]] kertoo joistakin Muhammedin antamista ohjeista. Kirjan mukaan ”''valloitetun maan naiset ja lapset ovat saalista ja orjia''”. Kaikki kuuluu ensin imaamille, ja kun hän on ottanut oman viidenneksen osuutensa, loput annetaan niille sotilaille, jotka ovat osallistuneet sotaan (k32.1) Jos isä ja äiti on otettu orjiksi, myös kaikki lapset ovat orjia, sillä orjuus periytyy. Orjat ja orjattaret ovat heidän isäntänsä omaisuutta ja hän voi kohdella heitä haluamallaan tavalla. Orjan tyytyväisyydellä ei ole väliä (k32.2). Joka omistaa orjattaren voi käyttää häntä mielensä mukaan seksuaaliseen nautintoon. Orjattaren seksuaalinen tyydyttyminen ei ole tärkeää. Isäntä saa myös lainata orjatartaan toiselle miehelle seksuaalista kanssakäymistä varten ilman orjattaren suostumusta (k32.3).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ahmad ibn Naqib al-Misri|Nimeke=Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik)|Vuosi=2017|Sivu=459 (k32.1-4)|Julkaisija=amana publications}}</ref>
Orjilla oli šarian mukaan omaisuuteen, perintöön ja ihmisarvoiseen kohteluun liittyviä rajoitettuja oikeuksia. Heille oli esimerkiksi tarjottava riittävä ylläpito, terveydenhoitoa ja tukea vanhuudessa. Islamilainen tuomari, ''qadi'', saattoi velvoittaa omistajan vapauttamaan orjansa, mikäli näitä velvollisuuksia ei täytetty.<ref name="BLME">{{Kirjaviite | Tekijä=[[Bernard Lewis]]| Nimeke=The Middle East: 2000 years of history from the rise of Christianity to the present day | Julkaisija=Weidenfeld & Nicolson| Vuosi=1995| Kieli = {{en}}| Tunniste=ISBN 0-297-81345-5}}</ref><ref name="BLRSME">{{Kirjaviite | Tekijä=[[Bernard Lewis]]| Nimeke=Race and slavery in the Middle East: an historical enquiry| Julkaisija=Oxford University Press| Vuosi=1990| Kieli = {{en}}| Tunniste=ISBN 0-19-506283-3}}</ref>
 
Islamilaisten oikeusoppineiden mukaan ihmisen perustila olion vapaus. Lainkäytön mukaan orjanaOrjana sai sen takia pitää vain ihmistä, jonka molemmat vanhemmat olivat orjia tai joka oli otettu saaliiksi sodassa. Jälkimmäistä määräystä venytettiin niin, että sen nojalla orjia tuotiin myös rauhan aikana ei-islamilaisesta maailmasta (''dār al-ḥarb'', sodan talo) vedoten jatkuvaan [[jihad]]iin sitä vastaan.<ref name="eois">{{Kirjaviite | Tekijä = Brunschvig, R. "Abd" | Nimeke = Encyclopaedia of Islam | Vuosi = 2006 | Selite = toim. P. Bearman, Th. Bianquis, C.E. Bosworth, E. van Donzel ja W.P. Heinrichs | Julkaisija = Brill | www = http://www.brillonline.nl/subscriber/entry?entry=islam_COM-0003 | Viitattu = 2006-12-16 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Vapaiden muslimien orjuuttamista ensin rajoitettiin ja lopulta se kiellettiin, vaikka kieltoa ei aina noudatettu. Orjuuttamisperusteita koskevilla rajoituksilla oli laaja vaikutus orjakauppaan: orjien saatavuus yhteiskunnan sisältä vaikeutui, jolloin orjien tuonti ulkopuolelta kasvoi. Laajamittainen kansainvälinen orjakauppa saikin alkunsa pääasiassa islamilaisista maista.<ref name="BLME" /> Muslimeita ei saanut periaatteessa orjuuttaa, mutta sunnit ja šiiat tekivät toistensa kohdalla poikkeuksen.<ref>Korpela, 2014, 198</ref>
 
[[Koraani]] toteaa, että ''"Hurskautta on lunastaa orjia vapaaksi"'' ( 2:177). Ibn Hishamin elämäkerran mukaan Muhammedin varakas kumppani Abu Bakr lunasti tai vahtoi orjia vapaaksi, mutta. heHe olivat aina muslimeita, joita orjanomistaja oli kohdellut kaltoin. Abu Bakria moitittiin siitä, että hän vapautti vain heikkoja orjiaorjiaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume|Vuosi=1998|Sivu=144|Julkaisija=Oxford University Press}}</ref> Orjien vapauttaminen saattoikin olla keino päästä eroon hyödyttömiksi tulleista orjista, jotka aiheuttivat vain kustannuksia.
 
====Orjien hankkiminen Afrikasta====
[[Arabi]]t hankkivat orjia erityisesti [[Sahara]]n eteläpuolisesta [[Afrikka|Afrikasta]], ja. onOn arvioitu, että islamilaisen maailman orjiksi kuljetettiin vuosina 650–1900 yhtä suuri määrä afrikkalaisia kuin länsimaiden siirtokuntiin Atlantin yli 1500-luvulta alkaen eli arviolta 14 miljoonaa.<ref>[http://www.digitalhistory.uh.edu/historyonline/slav_fact.cfm Steven Mintz, ''Digital History Slavery, Facts & Myths'']</ref><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Miller, John J. | Otsikko = The Unknown Slavery: In the Muslim world, that is – and it's not over| Julkaisu =National Review | Ajankohta = May 20, 2002 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www = http://findarticles.com/p/articles/mi_m1282/is_9_54/ai_85410331/pg_2/| www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 24.8.2009 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> Kaupungeissa orjat olivat enimmäkseen kotitalous- tai sotilasorjia. Lainsäädännön ja moraalikäsitysten mukaan naisten orjuuttaminen seksiorjaksi oli sallittua. Miespuolisia orjia, erityisesti nuoria poikia, kastroitiin eunukeiksi kuten muissakin ympäröivissä yhteiskunnissa, esimerkiksi Bysantin- valtakunnassa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Patlagean, Évelyne | Nimeke = A History of Private Life: From Pagan Rome to Byzantium V. 1| Vuosi = 1985 | Julkaisija = Harvard College Press | Tunniste= ISBN 978-0674399747 | Kieli = {{en}} }}</ref> Parhaassa asemassa olivat sotilasorjat, jotka yleensä vapautettiin jossakin uran vaiheessa, ja esiintyjiksi kuten laulajiksi ja runoilijoiksi koulutetut orjat. Maaseudun maatalous-, kaivos- ja muuta ruumiillista työtä tekevät orjat olivat huonommassa asemassa. Esimerkiksi Saharan suolakaivoksiin töihin joutuneet kuolivat yleensä viiden vuoden kuluessa. Suurin osa [[keskiaika]]isen islamilaisen maailman kirjallisuudesta kuvaa kaupunkielämää, mikä on saattanut vääristää käsitystä orjien asemasta.<ref name="BLRSME"/>
 
Islamilainen orjakauppa oli erittäin kannattavaa. Orjia kuljetettiin satojen vuosien ajan Saharan halki, ja häikäilemättömät orjakauppiaat saattoivat ansaita omaisuuksia. Vähitellen orjakauppa keskittyi nykyisen Kenian ja Tansanian alueille. Virallisissa tilastoissa Itä-Afrikan orjakaupan arvoksi laskettiin yli tonni kultaa vuodessa. Orjat hankittiin ryöstämällä heitä kylä kylältä. Suuria alueita autioitui näiden takia. Varsinkin naisorjista oli kova kysyntä islamilaisessa maailmassa, kun taas eurooppalaiset suosivat isokokoisia miesorjia.<ref name=tkh22>{{Lehtiviite | Tekijä = Natasja Broström| Otsikko = Orjakauppa kukoisti Afrikassa| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia | Ajankohta = 2011| Vuosikerta = | Numero = 8| Sivut = 442-47| Julkaisupaikka = Oslo| Julkaisija = Bonnier| Selite = | Tunniste = | Pmid = | Doi = | Issn = 0806-5209| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>