Ero sivun ”Inkerikot” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Kulttuuri: Melnikov |
kh |
||
Rivi 24:
| huomautukset =
}}
'''Inkerikot''' tai '''inkeroiset''' ([[inkeroisen kieli|inkeroiseksi]] ''inkeroin'', ''ižora'' tai ''ižoralaizet )''ovat [[Inkeri]]n alkuperäistä [[Itämerensuomalaiset kansat|itämerensuomalaista]] väestöä. Inkerikkojen historiallinen uskonto on [[Ortodoksisuus|ortodoksisuus]] (kun taas Suomesta aikanaan siirtyneiden
Puhtaimpia inkeroisalueita olivat Inkerissä [[Laukaanjoki|Laukaansuu]], [[Kaprio]], [[Soikkola]] ja [[Hevaa]] Suomenlahden rannalla ja [[Lempaala]] Pohjois-Inkerissä sekä muutamat kylät entisellä Suomen puoleisella [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]] [[Rautu (Viipurin lääni)|Raudussa]] ja [[Metsäpirtti|Metsäpirtissä]]. Etelä-Inkerissä sijaitsi vielä niin sanottu [[Ylä-Laukaa]]n inkeroisalue [[Ortesjoki|Ortesjoen]] varrella.
Rivi 31:
==Historia==
[[
Inkeroisten varhaisimmasta historiasta arvellaan, että varhaiskarjalaiset jakaantuivat
▲Inkeroisten varhaisimmasta historiasta arvellaan, että varhaiskarjalaiset jakaantuivat [[800-luku|800]]–[[900-luku|900]]-lukujen tietämillä nyky-[[karjalaiset|karjalaisiksi]] ja inkerikoiksi. Ensimmäinen historiallinen maininta inkerikoista ([[venäjän kieli|venäjäksi]] ''ižory'') on vuodelta [[1228]]. Inkeriin – jonne vatjalaiset olivat tulleet jo virolaisten tutkijoiden mukaan 1000-luvulla – inkerikot saapuivat 1200-luvulla, mutta heidän saapumissuunnistaan tiedetään varmaksi vain se, että on eri kuin vatjalaisilla.<ref name=":2">{{Verkkoviite|osoite=http://www.ling.helsinki.fi/uhlcs/projects/databank/lehto/uhanalainen-inkeroinen.htm|nimeke=Uhanalainen inkeroinen|julkaisu=www.ling.helsinki.fi|viitattu=2016-06-22}}</ref> Inkerikot ovat käyttäineet historiansa varhaisina aikoina itsestään kansannimeä ''karjalaiset''.<ref name=":2" /> Sen on katsottu puoltavan käsitystä inkeroisten siirtymisestä Inkerinmaalle Muinais-Karjalasta tai jostain Olhavan suupuolella sijainneesta karjalaiskeskuksesta.<ref name=":2" /> Yleisesti inkeroisten uskotaankin saapuneen Inkerinmaalle idästä.<ref name=":2" />
1000-luvulla inkerikot taistelivat useissa sodissa [[Novgorodin ruhtinaskunta|Novgorodin ruhtinaskunnan]] puolella. Ruotsin ja Novgorodin solmima [[Pähkinäsaaren rauha]] erotti inkerikot suurimmasta osasta muista karjalaisista. Lisäksi epävakaus rajalla johti monien muuttoon muualle. [[Moskovan ruhtinaskunta|Moskovan ruhtinaskunnan]] otettua alueen haltuunsa vuonna 1478 alueelle alkoi muuttaa venäläisiä uudisasukkaita. 1500-luvulle mennessä inkerikot alkoivat käyttää venäläisiä nimiä, mutta kansallinen identiteetti säilyi yhä.
Kun Ruotsi otti Inkerin haltuunsa vuonna 1617 suuri osa ortodoksisesta väestöstä (mukaan lukien inkeroiset ja vatjalaiset<ref name=":0" />) muutti pois ruotsalaisten luterilaistamispolitiikan johdosta. Ruotsin vallan aikana alueelle tuli suomalaisia siirtolaisia etenkin [[Savo]]sta ja [[Karjala]]sta. Inkerikot eivät juurikaan sulautuneet suomalaiseen väestöön sillä naimisiin meno ortodoksien ja luterilaisten välillä oli harvinaista. Venäjä otti alueen takaisin haltuunsa [[Suuri Pohjan sota|Suuressa Pohjan sodassa]] vuonna 1703 ja alkoi rakentaa [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] kaupunkia inkeroisalueelle. Kaupungin kasvaessa kasvoi myös venäläisväestö sen ympärillä. Vuonna 1732 inkerikkoja laskettiin olevan Inkerinmaalla 14
=== 1900-luvulta 2010-luvulle ===
Tilastojen mukaan vuonna 1917 Inkerissä asui 20
Vuonna 1932 Junus laati Dubovin ja Lensun kanssa inkeroisen aapisen, seuraavina vuosina kaksi lukukirjaa ja vuonna 1936 inkeroisen kieliopin. Ensimmäiset kirjat perustuivat Soikkolan murteeseen, mutta vuoden 1936 kielioppiin oli otettu piirteitä myös Ala-Laukaan kielimuodosta. Oppikirjoissa on havaittavissa myös vaikutteita suomen kielestä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Saar, Eva|Nimeke=Isuri keele Soikola murde verbi muutmissüsteem|Julkaisija=Tartu ülikool. Filosoofiateaduskond. Eesti ja üldkeeleteaduse instituut|Vuosi=2008|Sivu=}}</ref> Kulttuurillinen kehitys pysähtyi nopeasti, ja vuonna 1937 inkerikonkielinen opetus lopetettiin. Syynä tähän oli [[Josif Stalin
[[Jatkosota|
Vuonna 1979 inkeroisia laskettiin asuvan silloisessa Neuvostoliitossa 748, mutta on mahdollista, että osa inkeroisista on tilastoitu venäläisiksi.<ref name=":2" /> Vuoden 1989 Venäjän väestölaskennassa 890 henkeä ilmoitti kansallisuudekseen inkeroisen.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.ethnologue.com/language/izh|nimeke=Ingrian|julkaisu=Ethnologue|viitattu=2016-06-22}}</ref> Manja Lehto Lundin yliopistosta esittää, että luku oli tuolloin noin 2 000 henkeä, mutta lisää, ettei tiedossa ollut, kuinka moni heistä taitoi inkeroisen kielen.<ref name=":2" /> 1990-luvun alussa inkeroisväestön kooksi arvioitiin 300–800 henkeä. Vuoden 2010 Venäjän väestönlaskennassa luku oli enää 266 henkilöä, ja heistäkin vain 126 puhui [[Inkeroisen kieli|inkeroisen]] kieltä.<ref name=":0" />
=== Kielen tutkimuksen ja käsitteistön historiaa ===
Suomalaiset kielitieteilijät ovat aina viime vuosikymmeniin saakka käyttäneet inkeroisen kielestä käsitettä
[[Antti Sovijärvi|Antti Sovijärven]] ''Foneettis-äännehistoriallinen tutkimus Soikkolan inkeroismurteesta'' julkaistiin vuonna 1944. Hän käyttää tutkimuksensa alkupuheessa käsitteitä ''inkeroismurre'' ja ''inkeriläismurre.'' Jälkimmäinen oli ilmeisesti Sovijärven mielestä yhteisnimitys inkeroiselle ja Inkerin suomalaismurteille.<ref name=":2" />
Rivi 65 ⟶ 64:
== Kulttuuri ==
[[
Inkeroisryhmistä erityisesti [[Soikkola]]n asukkaat ovat tiettävästi aina pitäneet itseään karjalaisina. Inkerikkojen perinteisiä elinkeinoja olivat kalastus ja käsityöläisyys. Kuten muutkin itämeren suomalaiset kansat, inkerikot harjoittivat runonlaulantaa. Monet runoista kertoivat samoista aiheista kuin karjalaiset ja suomalaiset runot, jotka päätyivät [[Kalevala]]an. Ehkä tunnetuin inkerikko on [[runonlaulaja]] [[Larin Paraske]].<ref name=":0" /> Toinen tunnettu inkeroisrunonlaulaja oli Ontropo Melnikov, joka syntyi vuonna 1834 Vuoleen Sohvolassa ja kuoli siellä vuonna 1915.<ref name=":3">{{Verkkoviite|osoite=http://www.inkeri.fi/merkkihenkilot/l-o/|nimeke=L - O|julkaisu=Inkeri|viitattu=2020-02-08|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Laulettuaan runoja vuonna 1859 kansanperinnettä keräämässä olleelle ylioppilas F. A. Saxbäckille Melnikov sai moision työvoudilta julkisen [[Raipparangaistus|raipparangaistuksen]].<ref name=":3" /> Omien sanojensa mukaan Ontropo Melnikov ei muistanut runoja Larin Paraskeen lailla, koska "Mieheltä, joka julkisesti kärsii raipparangaistuksia kuin pahantekijä, jäykät niskat niksahtaa, vielä muistikin murenee”.<ref name=":3" /> [[Tragedia|Traagisilla]] aineksilla oli Melnikovin lauluissa huomattava sijansa, ja hän lauloi muun muassa [[
Inkerikot ovat perinteisesti saaneet toimeentulonsa maanviljelystä ja kalastuksesta. Myöhemmin tärkeiksi aloiksi on muodostunut myös erilainen käsityöläisyys. Läntiset inkerikot olivat tunnettuja erityisesti raudantyöstötaidoistaan ja itäiset inkerikot kudonnastaan. Inkerikkokylät olivat jo 1800-luvulla lähes täysin identtisiä venäläisten kylien kanssa.<ref name="RB" />
Rivi 87 ⟶ 86:
* Jussila, R. (toim.): ''Inkeroismurteiden käänteissanasto''. (Lexica Societatis Fenno Ucricae XVIII, 2). Helsinki: 1986.
* Kettunen, L.: ''Suomen murteet II. Murrealueet. Helsinki'': 1930.
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kuronen, Aira | Nimeke=Inkerikot: Historia, uskonto ja perinne | Julkaisupaikka=Onkamo | Julkaisija=Kannaksentie | Vuosi=2008 |
* Laakso, J. (toim.): ''Uralilaiset kansat. Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista''. Helsinki: 1991.
* Laanest, Arvo: ''Isurid ja isuri keel''. Tallinn: 1964.
Rivi 107 ⟶ 106:
== Aiheesta muualla ==
* [http://kraken.it.helsinki.fi/ramgen/Content1/Vainola/Inkeroiset.rm Video inkerikoista]
{{Uralilaiset kansat}}
[[Luokka:Inkerin väestö]]
[[Luokka:Itämerensuomalaiset kansat]]
|