Ero sivun ”Harmonia (musiikki)” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
p (Käyttäjän 83.146.246.253 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Lentokonefani tekemään versioon.)
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Lukuisilla eri sävellystavoilla on tuotettu historian saatossa (esimerkiksi myöhäisrenessanssi, 1900-luvun [[dodekafonia]] ja [[serialismi]]) harmoniaa, joka ei ole tonaalista eikä modaalista. Tällöin sointuanalyysi on hyvin vaikeaa ja voidaan sanoa, että harmonia on [[kromaattinen (musiikki)|kromaattista]]. Kromaattisella harmonialla tarkoitetaan sitä, että länsimaisen säveljärjestelmän kaikkia 12 ääntä käytetään melko vapaasti niin, että harmoniasta on vaikea löytää varsinaisia säännönmukaisuuksia. Nykymusiikissa voi törmätä myös kappaleisiin, joissa eri harmonisia ajattelutapoja käytetään saman kappaleen sisällä.
 
''Harmoniaoppi'' eli ''sointuoppi'' on oppi [[sointu|soinnuista]], niiden käytöstä ja musiikin harmonisista tapahtumista.<ref name="Brodin">{{Kirjaviite | Nimike = Musiikkisanakirja | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1987 | Tekijä = Brodin, Gereon | Suomentaja = Seppo Heikinheimo | Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite = Kolmas uudistettu painos | Julkaisupaikka = Helsinki | Tunniste = | Isbn = 951-1-09057-7}}</ref> Harmoniaoppi on [[musiikinteoria]]n osa, joka jakautuu [[sointuoppi]]in ja [[soinnutus]]oppiin.<ref>{{Kirjaviite | Nimike = Otavan musiikkitieto | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1997 | Tekijä = Virtamo, Keijo (toim.) | Sivu = 132 | Sivut = | Selite = Uudistettu laitos; ensimmäinen laitos ilmestyi 1987 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn = 951-1-14518-5}}</ref> Se voi olla joko teoreettista tai käytännöllistä. Teoreettisen perustan harmoniaopille muodostaa näkemys [[konsonanssi]]sta ja [[dissonanssi]]sta.<ref name="Brodin" />pässi
 
 
==Lähteet==
Rekisteröitymätön käyttäjä