Ero sivun ”CD-levy” versioiden välillä

Levy tuli maailmanlaajuisesti markkinoille vuonna 1983.<ref>''Facta 2001'', s. 766.</ref> CD:lle voidaan kirjoittaa [[tietokone]]ella käytettävää binääridataa tai [[ääni|ääntä]], kuten [[musiikki]]a. Kaupallisesti tuotettavissa CD:ssä tieto on valmiiksi kirjoitettuna, eikä niitä voi uudelleenkäyttää tallennukseen. 1990-luvulla yleistyivät kirjoittavat CD-R-asemat tietokoneiden lisälaitteina ja vähän myöhemmin äänentoistolaitteisiin lukeutuvat CD-tallentimet, jotka toimivat samalla periaatteella. Tämä mahdollisti paitsi CD-levyjen käytön oman datan tallennukseen, myös kaupallisten julkaisujen kopiointiin. Myös stereoillestereolaitteille valmistettiin omia tallentavia levysoittimia, jotka mahdollistivat omien Audio CD -levyjen teonkopioinnin esimerkiksi [[C-kasetti|C-kasetilta]]; tämä vaati tyhjän CD-levyn, jossa on merkintä ”Digital Audio”.

Tehdastekoiset CD:t eroavat suuresti CD-R-levyistä. Tehdasvalmisteiset CD:t valmistetaan valamalla, ja data on niissä fyysisesti levyn (etiketti)pinnan kuoppina. Poltettavien levyjen lukupinta on tasainen, ja niiden heijastusmuutokset saadaan aikaan pinnan heijastusominaisuuksia käsittelemällä. Koska kyseessä on lämpökemiallinen reaktio, ei poltettaville levylle voida taata samaa säilyvyyttä kuin tehdasvalmisteisille CD:lle-levyille.

CD-standardi ei sisällä mitään kopioinnin estävää mekanismia, mikä tekee CD:iden-levyjen kopioinnista tietokoneelletietokoneen muistiin helppoa. Vuodesta 2002 alkaen jotkin levy-yhtiöt ovat käyttäneet CD:issään omia [[Käyttöestojen hallinta|kopiosuojausmenetelmiään]], jotka perustuvat tahallisten virheiden tai muiden CD-ROM-asemaa hämäävien tietojen lisäämiseen levyihin.{{Lähde|Kuka näin sanoo?}} Suojausten tarkoitus on estää levyjen käyttö tietokoneiden CD-ROM-asemissa, joiden virheidenkorjausjärjestelmä ei siedä virheitä yhtä hyvin kuin tavalliset CD-soittimet. Monet kopiosuojausmenetelmät kuitenkin haittaavat myös levyn toistamista CD-soittimella ja tekevät levyn herkäksi lialle ja naarmuille. Erityisesti autostereoiden CD-soittimissa kopiosuojatut levyt eivät usein toimi. Osa kopiosuojatuista levyistä sisältää niin sanotun ”tietokoneilla soitettavan” osion, joka sisältää useimmiten musiikkivideoita ja kopion äänitteen sisällöstä pakatussa ja kopiosuojatussa tiedostomuodossa, jonka äänenlaatu on useimmiten CD-muotoon verrattuna melko huono. Näiden melkein aina [[WMA]]-muodossa olevien tiedostojen yhteensopivuus rajoittuu yleisimpiin [[käyttöjärjestelmä|käyttöjärjestelmiin]], käytännössä [[Microsoft Windows]]in uusimpiin versioihin. Usein vaaditaan kuitenkin lisäohjelmien asentamista levyltä, eivätkä levyjen kopiosuojatut tiedostot välttämättä toimi muissa [[Mediasoitin|mediasoittimissa]]. Jotkin kopiosuojausmenetelmät asentavat tietokoneeseen ohjelman, joka valvoo levyn käyttöä ja kopiointia.{{Lähde|Kuka näin sanoo?}} Ohjelma voi myös asentua käyttäjältä lupaa kysymättä ja piiloutua käyttöjärjestelmältä. Tällaisia ohjelmia pidetään yleisesti haittaohjelmina.

* Yleisin kapaiseetti: 700MB (80MIN80 min.)

* Tekniseltä tasolta alkaen heikompiHeikompi kuvanlaatu kuin [[VHS]]-kasetilla.

* Ääni on koodattu käyttäen 1 -bittistä DSD-menetelmää, joka käyttää 2,8224&nbsp;MHz näytteenottotaajuutta, ja jonka bittinopeus on 2,8 Mb/s.