Ero sivun ”Irwin Goodman” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lax (keskustelu | muokkaukset) rv (Onks lähdettä?) Merkkaus: Kumoaminen |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 24:
Goodmanin kiinnostus musiikin tekoon lähti liikkeelle ajan [[lättähattu]]jen rock-innostuksesta. Goodman opetteli kitaransoittoa ja säveltämistä ja esiintyi laulukilpailuissa sekä kapakkalaulajana. 1960-luvun puolivälissä Vexi Salmi kuitenkin painosti Goodmanin levy-yhtiöön ja keikoille. Goodman lauloi ensimmäisillä levytyksillään [[Bob Dylan]]in tyyliä jäljittelevällä honotusäänellä, mutta viimeistään vuoden 1971 ''[[Poing poing poing]]'' -albumilla hän oli siirtynyt karheampaan äänenkäyttöön.
Goodman aloitti uransa [[protestilaulu]]illa, mutta hänen musiikillinen tuotantonsa muuttui pian ensimmäisten levytysten jälkeen asteittain kohti tavallisempaa iskelmämusiikkia.<ref>Rantala 2006, s. 110.</ref> 1980-luvun puolivälistä lähtien hänen musiikkinsa alkoi yhdistellä iskelmää ja rockia.<ref name="Rantala/152" /> Goodmanin kappaleiden yleisiä aiheita ja teemoja olivat muun muassa [[poliitikko]]jen, hyväosaisen eliitin ja [[verotus|verotuksen]] arvostelu, kansan olojen ja tuntojen kuvaaminen, perinteisten ja vanhoillisten suomalaisten asenteiden arvostelu sekä muun muassa [[Alkoholijuoma|alkoholi]], rahatalous ja yleinen hauskanpito.
Goodmanin ura ulottui neljälle vuosikymmenelle, joiden kuluessa hän koki monta nousu- ja laskukautta. Hänen elämäänsä varjostivat usein ongelmat alkoholin ja rahan kanssa. Kuollessaan vuonna 1991 hän oli jälleen suosionsa huipulla menestyskappaleen ”[[Rentun ruusu (kappale)|Rentun ruusu]]” ansiosta. Goodman oli suosittu ja ahkera esiintyjä, ja hän kiersi Suomea 25 vuotta tanssilavoilla, ravintoloissa, ostoskeskuksissa ja harjannostajaisissa välillä jopa kuuden keikan viikkotahtia.
| |||