Ero sivun ”Sarkaoja” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
lisättiin kuva ja sisäinen linkki, pientä fiksausta |
||
Rivi 1:
[[File:Sarkaoja.jpg|thumb|Sarkaojitettu peltolohko helmikuussa 2020.]]
[[File:Bundesarchiv Bild 183-B0413-0009-003, Sachsenburg, Einsatz eines Grabenpflugs.jpg|thumb|Sarkaojan perkausta traktorivetoisella oja-auralla vuonna 1963.]]
'''Sarkaoja''' on peltolohkon sisällä kulkeva [[avo-oja]] tai vesivako, jonka tarkoituksena on kuljettaa [[Pelto|pellon]] [[pintavesi]] peltolohkoa ympäröivään piiriojaan. Peltolohkolla kulkevia yhdensuuntaisia avo-ojia kutsutaan sarkaojitetuksi pelloksi, jossa ojien välinen pellonosuus on sarka. Sarkaojan päässä on [[päiste]], jonka kautta voidaan työkoneilla siirtyä saralta toiselle.
Sarkaojan syvyys riippuu maalajista, mutta Suomessa se on keskimäärin 32-42 cm. Avo-ojat ovat noin 10-25 metrin välein riippuen maalajista ja pinnanmuodosta. Sarkaojan leveys on Suomessa keskimäärin 80 cm ja ojasta johtuva hukkaleveys 132 cm, jota ei voi viljellä. Sarat pyritään muotoilemaan [[Kupera|kuperiksi]], jotta vesi valuisi pellonpinnalta sarkaojaan. Sarkaojien pituus oli keskimäärin koko maassa 123 metriä.<ref name="viite1">{{Kirjaviite | Nimeke = Maanviljelijän tietokirja 1| Julkaisija = | Vuosi = 1963| Tekijä = | Suomentaja = | Luku = | Sivu = | Sivut = 98-110| Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
Rivi 6 ⟶ 7:
Peltolohkojen jakaminen avo-ojitettuihin sarkoihin yleistyi Suomessa varsin nopeasti [[Suomen Talousseura|Suomen Talousseuran]] neuvonnan ansiosta 1800-luvun alkupuolella. Peltojen sarkaojittamisesta maksettiin myös palkkioita. Sarkaojien haitoista viljelyn kannalta oltiin myös tietosia 1800-luvulla. Sarkaojitus yleistyi Suomessa erityisesti peltojen pienikuvioisuuden ja hajanaisuuden sekä viljelmien pienuudesta johtuen. Tästä syntyi suomalaiselle peltomaisemalle ominainen piirre, joka eroaa monista muista maatalousmaista.<ref name="viite1" />
Sarkaojitus aiheuttaa monenlaisia ongelmia varsinkin nykyaikaiselle koneelliselle viljelylle. Huolimattomasti tehty [[kyntö]] siirtää vesivaon keskelle päin peltosarkaa, jolloin vesi jää seisomaan vaon pohjaan, eikä kulkeudu ojaan. Pellolla olevat avo-ojat supistavat peltolohkon viljelyalaa 7-16 %. Sarkaojia joudutaan puhdistusperkaamaan oja-auralla 7-10 vuoden välein, josta aiheutuu
Entisaikaan sarkaojat on kaivettu joko [[Lapio|lapiolla]] tai vedetty hevosvetoisella [[oja-aura|oja-auralla]]. Koneellistumisen myötä ojien puhdistuksessa siirryttiin [[traktori]] vetoisiin oja-auroihin. Nykyään [[Salaoja|salaojitus]] on korvannut sarkaojat lähes täysin. Sarkaojat laskevat vetensä ympäröiviin piiriojiin ja niistä edelleen valtaojiin ja vesistöihin.<ref name="viite1" />
| |||