Ero sivun ”Kaija Rahola” versioiden välillä

Kaija Rahola syntyi Tampereella musikaaliseen perheeseen. Hän esiintyi lapsuudessaan koulunäytelmissä ja maaseutujuhlissa. Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän alkoisuunnitteli suunnitellasanomalehtinaisen laulajanuraauraa, mutta pyrki lopulta elokuvaan. Hän lähetti sisarensa kannustamana [[kirje]]en valokuvansa kera ohjaaja [[Valentin Vaala]]lle vuonna 1939. Vaala luki kirjeen palattuaan [[Aulanko|Aulangolta]] [[Helsinki]]in näyttelijä [[Sirkka Sari]]n traagisen onnettomuuden jälkeisenä päivänä [[heinäkuu]]nheinäkuun lopulla 1939 ja kutsui Raholan koekuvauksiin. [[Talvisota|Talvisodan]] jälkeen Rahola ura lähti nousuunalkoi, kun hänet otettiin [[Suomi-Filmi]]in. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsavalkokangasroolinsa oli avustajanaavustajan osa elokuvassa ''[[Vihreä kulta]]'', jossa pääosia näyttelivät [[Hanna Taini]] ja [[Olavi Reimas]].

Rahola näytteli [[1940-luku|1940-luvulla]] kahdeksassa elokuvassa. Hän teki merkittäviä osia sekä [[draamaelokuva|draamaelokuvissa]] että [[romanttinen komedia|romanttisissa komedioissa]]. Lehdistön käyttämät kuvaukset hänestä olivat ”tyttömäinen” ja ”suloinen”. Rahola sai myönteisiä arvioita sivuosastaan elokuvassa ''[[Antreas ja syntinen Jolanda]]'' (1941). Vuonna 1944 Rahola oli mukana [[Ilmari Unho]]n ohjaamassa 44 minuutin [[dokumenttielokuva]]ssa ''Pellonmäen tarina'', joka korosti säästämisen tärkeyttä.