Ero sivun ”Pitkospuut” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
(käyttäjänimi poistettu) Selvennyspyyntö |
(käyttäjänimi poistettu) fix |
||
Rivi 6:
Paitsi kulkemisen helpottamiseen pitkospuita voidaan käyttää myös maaston kulumisen estämiseen sekä kosteilla että kuivilla maastotyyppialueilla.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Koivuniemi, Pilvi | Nimeke =Retkeilijöiden aiheuttama maaperän ja kasvillisuuden kuluminen sekä roskaantuminen Pallas-Ounastunturin kansallispuiston taukopaikoilla | Vuosi =2006 | Luku = | Sivu =47 | Selite =Ekologian ja ympäristönhoidon pro gradu -tutkielma | Julkaisupaikka =Jyväskylä | Julkaisija =Jyväskylän yliopisto. Bio- ja ympäristötieteiden laitos | Tunniste = | www =https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/7249/URN_NBN_fi_jyu-2006223.pdf?sequence=1 | www-teksti =Verkkoversio | Viitattu = 21.6.2009 | Kieli = }}</ref>
Suomessa pitkospuupolkujen huollosta ja hallinnoinnista vastaa pääosin [[Metsähallitus|Metsähallituksen]] luontopalvelut. Näitä pitkospuupolkuja on yhteensä noin viisisataa kilometriä. Yleisimmin pitkospuut ovat yli seitsemäntuumaista (17,5 cm) [[tuppeensahattu lauta|tuppeensahattua]] [[mänty|mäntylankkua]]. Jonkin verran käytetään myös [[siperianlehtikuusi|siperianlehtikuusta]]. [[Painekyllästäminen#Kestopuu|Kestopuun]] käyttäminen on yleistynyt, sillä puun kyllästysaineissa on tapahtunut kehitystä ekologisempaan suuntaan. Mäntypitkospuiden kestoikä on 10–15 vuotta, kun taas kestopuisten pitkosten ikä voi olla jopa kolminkertainen. Pitkospuita
== Lähteet ==
|