Ero sivun ”Shamisen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh: varmempaa sanoa noin 94
lisäsin tietoja
Rivi 2:
'''Shamisen''' ({{k-ja|三味線}}) eli '''samisen''' on banjon tapainen kolmikielinen [[japani]]lainen [[kielisoitin]]. Sen esimuoto, käärmeennahkakalvoinen ''jabisen'' (蛇皮線) kulkeutui [[Okinawa]]lta päin Japaniin 1560-luvulla. Lukuisten rakenteellisten muutosten jälkeen soitin saavutti kansansuosion. Sillä säestettiin kansanlauluja, runonlaulantaa ja sen soiton opiskelu kuuluu yhä [[geisha|geishojen]], perusopetukseen. He ovatkin perinteisesti taitavia soittimen soittajia. Shamisen on myös yksi tärkeimmistä [[kabuki]]teatterin soittimista.
 
Käyttötarkoituksen mukaan shamisenin rakenne voi hieman vaihdella. ''Nagauta''-shamisen (長唄三味線) on ohutkaulainen ja suhteellisen kevytrakenteinen. ''Gidayū''-shamisenin (義太夫三味線) kaula on paksumpi ja kaikukoppa hieman isompi. Koillis-Japanissa kehittynyt Gidayu-shamisenia muistuttava melko painavarakenteinen ''tsugaru''-shamisen (津軽三味線) on nykyään nuorisonkin keskuudessa varsin suosittu.
 
Soittimen kaikukoppa on parikymmentä senttiä pitkä neliömäinen "rumpu", ja se on valmistettu neljästä [[punaveripihkapuu]]n eli padouk-puun (''Pterocarpus macrocarpus'') kappaleesta. Kaula on hyvin ohut ja kolmisen kertaa kaikukoppaa pitempi. Erikoista pitkän kaulan rakenteessa on, että kuljettamisen helpottamiseksi se voidaan taitavasti tehtyjen liitoskohtien kohdalta katkaista kolmeen osaan ja tarvittaessa taas koota ennalleen. Halpojen harjoitussoittimien kaula on tehty yhdestä puusta, eikä siinä ole liitoskohtia. Soittimen kokonaispituus on noin 94 senttiä. Kaula on valmistettu [[palisanteri|intianpalisanteri]]sta tai punaisesta [[santelipuu]]sta. Harjoitussoittimien kaula on tavallisesti pehmeämpää [[padouk]]ia. Perinteisesti shamisenin kaikukopan kalvot ovat kissan tai koiran nahkaa, mutta nykyään valmistetaan myös synteettisiä kalvoja. Shamisenin kielet on yleensä tehty [[silkki|silkistä]] ja nykyään varsinkin ylin kieli myös nailonista. Viritystapit on valmistettu tavallisesti eebenpuusta (mustapuu = Diospyros-lajit), josta myös viulun otelauta ja viritystapit yleisimmin valmistetaan. Soitinta soitetaan [[bachi]]-nimisellä puisella, [[norsunluu]]sta valmistetulla tai muovisella kämmenessä pidettävällä isolla [[plektra]]lla, jota pidellään niin, että pikkusormi ja peukalo jäävät yhdelle, muut sormet plektran kahvan toiselle puolelle. Vasemman käden peukalonhankaan pujotetaan virkattu tai muusta neulekudoksesta valmistettu suojus, jotta kämmen liukuisi pehmeästi kaulaa pitkin asemien vaihdoissa.