Ero sivun ”Synteettinen evoluutioteoria” versioiden välillä

3 uutta keskeistä päätelmää, jotka periaatteessa ovat keskeisimpiä kuin aiemmin maininut
p (lihavoitu)
(3 uutta keskeistä päätelmää, jotka periaatteessa ovat keskeisimpiä kuin aiemmin maininut)
{{viitteetön}}
{{Evoluutio}}'''Synteettinen evoluutioteoria''' ('''moderni synteesi''', '''uusdarwinismi''') on [[tieteellinen teoria]], joka syntyi 1920- ja 1930-luvuilla kun klassinen [[Charles Darwin]]in [[luonnonvalinta]]a korostava [[evoluutio]]teoria sovitettiin yhteen uuden [[populaatiogenetiikka|populaatiogenetiikan]] kanssa. Synteettisen evoluutioteorian syntyyn vaikuttivat ajan kehittyneet tutkimusmenetelmät ja uudet oivallukset biologiassa. Teoria syrjäytti varhaisempien "mendelistien" (mm. [[Richard Goldschmidt]]) käsitykset hyppäyksittäin eli ns. makromutaatioiden kautta etenevästä evoluutiosta. Nimensä mukaisesti (''synteesi'', 'kokonaisnäkemys') teoria yhdisti aikansa eri tieteenalojen havainnot yhdeksi kokonaisuudeksi. Olennaisinta synteettisessä evoluutioteoriassa oli se, että se sovitti evoluution yksiköt ([[geeni]]t) ja sen mekanismin ([[luonnonvalinta|valinnan]]) yhteen.
 
Uusdarwinismin keskeisiä päätelmiä:
 
* Saman lajin yksilöt muuntelevat. Suvullinen lisääntyminen ja mutaatiot tuottavat perinnöllistä muuntelua populaation yksilöiden välille. Mutaatioiden takia geenistä muodostuu uusia muotoja eli alleeleja populaation yksilöihin. Nämä muuttuneet geenit (alleelit) vaikuttavat samaan ominaisuuteen hieman eri tavoin.<ref name=":0" />
• Mutaatiot synnyttävät hitaasti samaan ominaisuuteen vaikuttavan geenin uusia muotoja eli alleeleja populaation yksilöihin.
 
* Yksilön kelpoisuudella (fitness) tarkoitetaan yksilön kykyä selvitä hengissä lisääntymisikään saakka ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Parhaan sopeutuman omaavilla yksilöillä on parempi lisääntymiskyky, ja siten näiden yksilöiden geenimuodot eli alleelit runsastuvat populaatiossa. Tämän takia populaation keskimääräinen kelpoisuus kasvaa ja sen geenikoostumus muuttuu.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Tuomas Aivelo, Justus Mutanen, Kristiina Tarkiainen|Nimeke=Symbioosi 1: Elämä ja evoluutio|Vuosi=2016|Kappale=13: Lajiutuminen|Julkaisija=e-Oppi}}</ref>
• Sukusolujen yhtyessä nämä alleelit yhdistyvät sattumanvaraisesti uusiksi yhdistelmiksi, mistä seuraa populaation yksilöiden välille perinnöllistä muuntelua.
 
* Populaatiot voivat jakautua osapopulaatioiksi. Tämä voi johtaa uusien lajien syntyyn populaatioiden kehittyessä omiin suuntiinsa. Evoluution yksikkö eli kohde on populaatio.<ref name=":0" />
• Luonnonvalinta näkyy populaatiossa erilaisena lisääntymistehokkuutena, ei niinkään yksilöiden välisenä taisteluna kuten Darwin oli esittänyt.
 
* Mutaatiot synnyttävät hitaasti samaan ominaisuuteen vaikuttavan geenin uusia muotoja eli alleeleja populaation yksilöihin.
• Parhaan sopeutuman tuottavat alleeliyhdistelmät yleistyvät populaatiossa, koska kilpailussa voittavat eniten fitnessiä eli kelpoisuutta omaavat yksilöt, eivät ne, jotka taistelevat tehokkaimmin.
 
* Sukusolujen yhtyessä nämä alleelit yhdistyvät sattumanvaraisesti uusiksi yhdistelmiksi, mistä seuraa populaation yksilöiden välille perinnöllistä muuntelua.
 
* Luonnonvalinta näkyy populaatiossa erilaisena lisääntymistehokkuutena, ei niinkään yksilöiden välisenä taisteluna kuten Darwin oli esittänyt.
 
* Parhaan sopeutuman tuottavat alleeliyhdistelmät yleistyvät populaatiossa, koska kilpailussa voittavat eniten fitnessiä eli kelpoisuutta omaavat yksilöt, eivät ne, jotka taistelevat tehokkaimmin.
* Esimerkiksi lyhytkaulaisemmat kirahvit eivät kuolleet vaan lisääntyivät heikommin kuin pitkäkaulaiset kirahvit, mikä johti vähitellen niiden harvinaistumiseen ja pitkäkaulaisuuden yleistymiseen.
 
* Populaatiogenetiikka tutkii evoluutiota populaatioiden
välisten geneettisten erojen kautta
 
* Populaatiogenetiikan asettaminen darwinistiseen
viitekehykseen jakoi evoluutiobiologian kahteen
erikoisalaan:
1 897

muokkausta