Ero sivun ”Sarjallisuus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Sarjallisuus''' eli '''serialismi''' on modernin [[taidemusiikki|taidemusiikin]] menetelmä teosten säveltämiseen ja analysointiin, jossa eri musiikin osat, kuten äänenkorkeus, dynamiikka, [[Instrumentointi (musiikki)|instrumentointi]], rytmi ja nuottien pituus järjestetään sarjaksi, jossa jokaiselle parametrin eri arvolle annetaan numeerinen arvo. Tiukan sarjallisessa musiikissa annettuja osia tulee käyttää vain sarjan mukaisessa järjestyksessä ja mitään arvoa ei saa käyttää uudelleen ennen kuin kaikki sarjan arvot on käytetty. ''Täydellinen sarjallisuus'' tai ''moninkertainen sarjallisuus'' kuvaa musiikkia, jossa useampi kuin yksi parametri on sarjallistettu. [[Kaksitoistasäveljärjestelmä]] on käytännössä sarjallisen musiikin alalaji, jossa vain [[sävel|sävelkorkeus]] on sarjallistettu. Erityisesti [[Olivier Messiaen]] ja tämän oppilaat kehittivät rytmin, dynamiikan ja muiden musiikin ominaisuuksien parametrisoinnin [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen [[Pariisi]]ssa. Esikuvanaan he käyttivät [[Arnold Schönberg]]in ja muiden [[toinen Wienin koulukunta|Wienin toisen koulukunnan]] säveltäjien dodekafonisia teoksia.
 
Keskeisiä sarjallisuutta hyödyntäneitä säveltäjiä ovat [[Karlheinz Stockhausen]], [[Pierre Boulez]], [[Jean Barraqué]] ja [[Milton Babbitt]]. Monet säveltäjät ovat käyttäneet sarjallisia piirteitä ja [[kaksitoistasäveljärjestelmä]]ä musiikissaan, vaikka eivät täydellisesti olekaan sitä omaksuneet. Tällaisia säveltäjiä ovat muun muassa [[Igor Stravinsky]], [[Benjamin Britten]], [[Aaron Copland]], [[Arvo Pärt]], [[Alfred Schnittke]] ja [[Dmitri Šostakovitš]].