Ero sivun ”Klaani” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 61:
Vaikka myöhemmin on teoretisoitu, että islam saattoi syntyä Arabian niemimaan asemesta sassanidien Persiassa,<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=K-H. Ohlig|Nimeke=Von Bagdad nach Merw. Teoksessa: Vom Koran zum Islam. (toim. Markus Gross & K-H. Ohlig)|Vuosi=2009|Sivu=88|Julkaisija=Hans Schiler}}</ref> asia ei muutu toiseksi, sillä arabien klaaniyhteiskunnat olivat levittäytyneet paimentolaisuutena myös sinne. Salzman katsoo, että islam toi klaaniuskontona mukanaan uuden tason "tasapainotettuun vastakkaisuuteen", nimittäin pyhän sodan muslimien (''dar al-islam'') ja vääräuskoisten (''dar al-harb'') välisenä vastakkaisuutena.<ref>Salzman, 2008, 14</ref> Toisaalta islamin sisälle syntyi myös uusia liittoutumia ja raja-aitoja, kuten vastakohta sunnien ja šiiojen välillä.<ref>SAlzman, 2008, 97</ref>
Klaaniuskontoon kuuluu universaalisten eettisten normien puuttuminen ja niiden korvaaminen järjestelmällä, jossa erilaiset säännöt koskevat omaa viiteryhmää ja ulkopuolisia.<ref>Salzman, 2008, 205</ref> Islamista ei löydykään "[[Kultainen sääntö|kultaisen säännön]]" kaltaisia kaikkia koskevia normeja. Laajin yhteinen normisto koskee kaikkia muslimeita, jotka ovat keskenään "veljiä". Islamiin sisältyy kieltoja olla tekemisissä muiden kuin muslimien kanssa. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.islamweb.net/en/fatwa/394297/do-not-befriend-lgbt|nimeke=Do Not Befriend LGBT. Fatwa No: 394297|tekijä=|julkaisu=Islamweb.net|ajankohta=20.3.2019|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
Islam on myös omaksunut klaaniyhteiskuntiin välttämättä kuuluvan oikeudenkäytön normin, jossa keskusvallan puuttuessa yksilön rikkomuksia valvoo koko yhteisö, joka myös rankaisee niistä jäseniään. Islamissa tämä kehittyi Hyvään kehottaminen ja pahan kieltäminen tarkoittaa islamissa jokamiehen oikeutta puuttua toisten tekemisiin, jos šarian sääntöjä rikotaan. Michael Cookin mukaan periaate velvoittaa lähinnä aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä olevia vapaita muslimimiehiä, mutta periaatteessa se velvoittaa jokaista muslimia.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Michael Cook|Nimeke=Forbidding Wrong in Islam|Vuosi=2003|Sivu=13|Julkaisija=Cambridge University Press}}</ref> Orientalisti Patricia Crone on todennut, että "''islamilainen laki velvoittaa noudattajiaan puuttumaan tilanteeseen, jos he näkivät muiden uskovien olevan mukana syntisessä toiminnassa ja suostuttelemaan tai jopa pakottamaan heidät lopettamaan''."<ref>Ayaan Hirsi Ali, 2016, 138</ref> [[Ayaan Hirsi Ali]] katsoo, että juuri tämä on islamilainen perustelu perheissä harjoitettavalle kunniaväkivallalle, silloin kun erimielisyyksien aiheena ovat šariaa koskevat asiat.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ayaan Hirsi Ali|Nimeke=Harhaoppinen. Miksi islam tarvitsee nyt uskonpuhdistusta|Vuosi=2016|Sivu=136-152|Julkaisija=Scanria}}</ref>
Michael Cook on julkaissut periaatteesta laajan tutkimuksen vuonna 2001. Hänen mukaansa periaate esiintyy Koraanin jälkeen myös ''hadith -''kirjallisuudessa, kunnes [[al-Ghazali]] 1000-luvulla antoi sille klassisen muotoilun.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Michael Cook|Nimeke=Forbidding Wrong in Islam|Vuosi=2003|Sivu=3-4|Julkaisija=Cambridge University Press|Kieli={{en}}}}</ref> Al-Ghazali loi 1000-luvulla väliintulolle askelmat. Hänen kirjoituksensa löytyy šaria-lakikirjan ''[[Reliance of the Traveller]]'' liitteestä Q. Ghazali kertoo, että periaatteen mukaisessa väliintulossa on kahdeksan tasoa. Ensimmäinen on rikkomuksen luotettava todistaminen, viides aste on jo käsiksi käyminen esimerkiksi rikkomalla luvattomat musiikki-instrumentit, seitsemäs aste on lyöminen ja potkiminen, ja kahdeksas aste aseiden käyttö, mikä merkitsee synnintekijän tappamista.<ref>Reliance of the Traveller, 2017, 720–724</ref> Šariakäsikirjan tulkinnan mukaan isä tai äiti saa tappaa lapsensa tai lapsenlapsensa ilman, että siitä seuraa rangaistus.<ref>Reliance of the Traveller, 2017, s. 584 (o1.2.4)</ref> Kyseessä on kuitenkin vain Jumalan lain tulkinta ''(fiqh)'', ja asiasta voi löytyä muitakin tulkintoja.
== Katso myös ==
| |||