Ero sivun ”Klaani” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 32:
== Klaaniyhteiskunnan piirteitä ==
Klaaniyhteiskuntien alin järjestäytymisen yksikkö on [[perhe]] ja laajennettu perhe. Useat perheet muodostavat [[Suku|suvun]], useat suvut sukuryhmän ja useat
=== Ibn Khaldunin yhteiskuntateoria ===
Tunisialainen historioitsija [[Ibn Khaldun]] (1332–1406) kirjoitti kuuluisaksi tulleen yhteiskuntatieden perusteoksen ''Muqaddimah.'' <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Khaldun|Nimeke=The Muqaddimah. Introduction to History (lyhennelmä)|Vuosi=1989|Sivu=|Julkaisija=Princeton University Press}}</ref>Siinä hän esitti teorian klaaniyhteiskuntien kehityksestä kohti valtiollista järjestymistä, mikä aikanaan vuorostaan johtaa rappioon ja klaaniyhteiskunnan paluuseen, kun elinvoimaisemmat valloittajat tuhoavat ikääntyneen sivilisaation. Ibn Khaldun sai aineistonsa arabikalifaattien kehitysvaiheista. Ibn Khaldunin mukaan kaikki [[Sivilisaatio|sivilisaatiot]] käyvät läpi useita vaiheita, alkavat nuoruudesta ja päätyvät seniliteettiin. Ibn Khaldun arvioi, että paimentolaisvalloituksista syntyneet suuret, maanviljelyyn perustuvat valtakunnat pysyivät koossa noin kolmen sukupolven eli 120 vuoden ajan ennen rappeutumistaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Arnold J. Toynbee|Nimeke=Historia uudessa valossa|Vuosi=1950|Sivu=208|Selite=Lyhennetyn laitoksen laatinut D. C. Somervell|Julkaisija=WSOY|Suomentaja=Kai Kaila}}</ref> Suunnilleen tämän verran kesti esimerkiksi niin sanotun umaijadidynastian aika Lähi-idässä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/topic/Umayyad-dynasty-Islamic-history|nimeke=Umayyad dynasty|tekijä=Asma Afsaruddin|julkaisu=Encyclopaedia Britannica|ajankohta=25.12.2019|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
Rivi 41:
Sosiaaliantropologi Philip Carl Salzman kuvailee klaaniyhteiskuntien tuntomerkkejä kirjassaan ''"Culture and Conflict in the Middle East".'' <ref name=":0" /> Klaaniyhteiskunta on vastakohta [[Valtio|valtiotyyppiselle]] järjestäytymiselle. [[Max Weber|Max Weberin]] vuonna 1919 esittämän määritelmän mukaan valtio tarkoittaa väkivallan monopolia, missä keskusvalta hallitsee tiettyä maantieteellistä aluetta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.academia.edu/26954620/Politics_as_Vocation.pdf|nimeke=Introduction, s. 4|tekijä=Tony Waters & Dagmar Waters|julkaisu=Weber's Rationalism and Modern Society|ajankohta=2015|julkaisija=Palgrave MacMillan|viitattu=}}</ref> Keskusvalta alistaa muun yhteiskunnan alaisuuteensa voidakseen verottaa sitä. Verotuloilla keskusvalta rakentaa koneistoaan ja alkaa myös laatia kaikkia koskevia lakeja pitääkseen yllä järjestystä.
Keskusvallan käsi ei silti ylety yhtä vahvana kaikkialle. Paikalleen asettunutta maanviljelijäväestöä on helppo hallita ja verottaa, mutta paimentolaisuudella toimeentulonsa hankkivat väestöt pystyvät pakenemaan keskuhallinnon otetta ja säilyttämään itsenäisyytensä.<ref>Philip Carl Salzman, 2008, 24</ref> Paimentolaiset korvaavat keskitetyn vallan puutteen keskinäisellä soilidaarisuudellaan, josta ibn Khaldun käytti termiä ''asabiyya''.<ref>Philip Carl Salzman, 2008, 32</ref> Solidaarisuutta tarvitaan ryhmien välisten erimielisyyksien ratkaisemisessa, sillä klaaniyhteiskunnissa ei ole keskuvaltaa niitä selvittämässä. Keskinäisen solidaarisuuden takia kukaan ei jää yksin, vaan voi luottaa oman ryhmänsä apuun toista ryhmää vastaan.
Solidaarisuudella ''(asabiyya)'' on kuitenkin hintansa, koska henkilö voi joutua sotketuksi asiaan, joka ei hänelle varsinaisesti kuulu.
| |||