Ero sivun ”Demoni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 3:
'''Demoni''' eli '''daimoni''' ({{k-grc|δαίμων|daímōn}}) oli [[antiikin Kreikka|antiikin kreikkalaisilla]] muun muassa [[Homeros|Homeroksen]] mukaan jumaluusolento, joka oli ihmisen [[kaksoisolento]] tai [[suojelushenki]]. [[Sokrates]] kertoi, että hänellä on oma ''daimonion'', joka antoi hänelle neuvoja.<ref>Platon: ''[[Sokrateen puolustuspuhe (Platon)|Sokrateen puolustuspuhe]]'' 31c-d, 40a; suomennoksessa ”daimonin merkki”.</ref>
Myöhemmin demoneista tuli alempien jumalolentojen yleisnimi. Antiikin lopulla ja [[kristinusko]]ssa ja sen värittämässä länsimaisessa [[noituus|noituudessa]] demoni tuli merkitsemään riivaajia ja pahoja henkiä, jotka olivat niitä enkeleitä jotka olivat langenneet arkkienkeli Luciferin, Saatanan mukana. [[Platon|Platonin]] oppilas [[Ksenokrates]] määritteli demonit viimein pahoiksi henkiolennoiksi. Kristillisessä yhteydessä [[Saatana|Saatanan]] alaisuuteen sijoittuneille on kehittynyt selkeitä persoonallisuuksia nimineen, arvojärjestyksineen ja tehtävineen. Kristityt kehittivät demonin tilalle oman suojelusolennon, [[Enkeli|enkelin]], antaen alkuperäiselle kielteisen kuvan. Demoni-sanaa käytetään usein myös muiden kuin kristillisten tai länsimaisten uskomusjärjestelmien pahoista [[Henkiolento|henkiolennoista]]. Japanilaisessa kulttuurissa demoni-nimitystä on käytetty hyvistä tai pahoista henkiolennoista, jotka saattavat asustaa esimerkiksi esineissä ja luonnonpaikoissa.
[[Teologia]]ssa ja [[okkultismi]]ssa demoneja koskevia oppeja kutsutaan [[demonologia]]ksi.
Juutalaisen uskonnollisen selitysteoksen ''[[Talmud]]in'' mukaan demoneita on olemassa 7 405 926 kappaletta.{{Lähde}}▼
== Demonit
▲'''Juutalaisen''' uskonnollisen selitysteoksen ''[[Talmud]]in'' mukaan demoneita on olemassa 7 405 926 kappaletta.{{Lähde}}
Kristinuskossa demonit yhdistetään usein [[Lucifer|Luciferiin]], joka on myöhemmin [[Uusi kirkkoraamattu|1992 vuoden kirkkoraamatussa]] käännetty "Kointähti, sarastuksen pojaksi". Luciferin lisäksi demoneihin yhdistetään usein [[Saatana|Saatana]], jota lisäksi nimitetään muun muassa paholaiseksi, sielunviholliseksi ja perkeleeksi. Demonit ovat siis ikään kuin Saatanan kätyreitä. [[Tanak|Heprealaisessa Raamatussa]] Saatana kuvataan enkelinä, jonka tarkoituksena on koetella ihmiskuntaa. [[Uusi Testamentti|Uudessa testamentissa]] Saatana taas on demoni, joka on niin Jumalan kuin ihmisenkin suurin vihollinen. Demonit koettavat siis langettaa ihmiset syntiin, sekä erottamaan ihmiset Jumalasta. Kristinuskossa demoneita ajetaan pois niin ihmisistä kuin esineistä tai paikoistakin [[Eksorkismi|Eksorkismin]] avulla. [[Raamattu|Raamatussa]] lopulta kuitenkin kerrotaan, että Jumala lopulta kukistaa Saatanan ja siten myös demonit kaikkoavat. Saatanan ja demonien katoamisesta ja tuhosta on kuitenkin monia eri näkemyksiä, teorioita ja oletuksia. Islamissa uskotaan, että demoneita on niin hyviä kuin pahojakin. Heitä kutsutaan [[Jinni|jinneiksi]]. Jinni voi kääntyä myös islamiin, ja profeetta Muhammed lähetettiinkin tuomaan ilosanomaa myös jinneille<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Patrick Sookhdeo|Nimeke=Understanding Islamic Theology|Vuosi=2013|Sivu=113|Julkaisija=Isaac Publishing}}</ref> ▼
▲'''Kristinuskossa''' demonit yhdistetään usein [[Lucifer|Luciferiin]], joka on myöhemmin [[Uusi kirkkoraamattu|1992 vuoden kirkkoraamatussa]] käännetty "Kointähti, sarastuksen pojaksi". Luciferin lisäksi demoneihin yhdistetään usein [[
'''Islamissa''' uskotaan, että demoneita on niin hyviä kuin pahojakin. Heitä kutsutaan [[Jinni|jinneiksi]]. Jinni voi kääntyä myös islamiin, ja profeetta Muhammed lähetettiinkin tuomaan ilosanomaa myös jinneille<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Patrick Sookhdeo|Nimeke=Understanding Islamic Theology|Vuosi=2013|Sivu=113|Julkaisija=Isaac Publishing}}</ref>
== Katso myös ==
| |||