Ero sivun ”Pelikaanit” versioiden välillä

Varhaisimmat [[fossiili]]aineistossa säilyneet pelikaanien jäänteet ovat [[oligoseeni]]lta, noin {{nowrap|30–40}} miljoonaa vuotta sitten. Kymmeniä jäänteitä on löydetty, joista suurin osa on [[anatomia|anatomisten]] yhtäläisyyksien perusteella sijoitettu sukuun ''Pelecanus''. Se viittaa siihen että pelikaanit ovat muuttuneet hyvin vähän aikojen saatossa, vaikkakin lajien levinneisyys on voinut vagihdellavaihdella paljon. [[Kiharapelikaani]] (''P. crispus'') oli luultavsti levinnyt suurimpaan osaa [[Eurooppa]]a [[Neoliittinen kausi|neoliittisellä kaudella]],<ref name="Elliott & Bonan (2016)">Elliott, A. & Bonan, A. (2016). [http://www.hbw.com/node/52198 Pelicans (Pelecanidae)]. In: del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (eds.). ''Handbook of the Birds of the World Alive''. Lynx Edicions, Barcelona.</ref> sisältäen [[Iso Britannia]]n, [[Alankomaat]], [[Tanska]]n ja [[Saksa]]n.<ref name="Nikulina & Schmölcke (2016)">Nikulina, E.A. & Schmölcke, U. (2015). ''Journal of Avian Biology'' '''46'''(4): 344–351.</ref> Viimeisin sukupuuttoon kuollut pelikaanilaji on [[uudenseelanninpelikaani]]. Se oli suurempi kuin mikään nykyisistä pelikaaneista, painaen jopa yli 15 kilogrammaa. Uudenseelanninpelikaani pesi lähinnä sisämaan ylänköjärvillä. Laji kuoli sukupuuttoon alle tuhat vuotta sitten, kun maorit saapuivat Uuteen-Seelantiin.