Ero sivun ”Ristiretket Baltiaan” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh
Rivi 52:
Voitosta innostuneina munkki Teoderik vihittiin Viron piispaksi ja hän toimi Albertin sijaisena tämän ollessa Saksassa värväämässä uusia ristiretkeläisiä. Vuonna 1215 saksalaiset hyökkäsivät kahteen otteeseen Sakalaan ja kerran Ugandiin, minkä seurauksena paikalliset lupautuivat ottamaan kasteen vastaan. Vuonna 1216 alistettiin Läänemaan Sootaganan asukkaat ja edettiin Rävälään ja Harjumaalle. Saksalaisten voittokulusta huolestunut Pihkovan ruhtinas hyökkäsi Ugandiin, minkä johdosta paikalliset pyysivät apua saksalaisilta, jotka riensivätkin avuksi ja tekivät yhdessä ugandilaisten kanssa retken Pihkovaan. Tämä taas johti Viron läntisten maakuntien liittoon pihkovalaisten kanssa. Nämä hyökkäsivät yhteisvoimin Ugandin Otepäähän. Vuonna 1217 saksalaisvalta luhistui kaikissa heidän valtaamissaan maakunnissa. Sakalalainen päällikkö [[Lembitu]] kokosi virolaisia kaikista maakunnista ja kävi vuonna 1217 taisteluun saksalaisia vastaan Palajoella. Niin sanottu [[Matinpäivän taistelu]] päättyi kuitenkin virolaisten tappioon ja Lembitun kuolemaan. Myös saksalaisten kanssa liitossa ollut Kauppo kuoli. Vuonna 1218 Albert ja Teoderik pyysivät sotilaallista apua Tanskan kuningas [[Valdemar II]]:lta, joka suostuikin avunpyyntöön.<ref>Zetterberg 2007, s. 64</ref>
 
Valdemar purjehti joukkoineen nykyisen Tallinnan alueelle vuonna 1219. Siellä hän tuhosi paikalla olleen virolaisen Lyndanise-nimisen tukikohdan ja voitti tämän jälkeen häntä vastaan hyökänneet virolaiset [[Lyndanisen taistelu]]ssa. Tanskalaiset perustivat tämän jälkeen paikalle Tallinnan. Taistelun seurauksena Rävälä jäi tanskalaisten haltuun. Saksalaiset alistivat Järvamaan ja solmivat rauhan Virumaan kanssa, joka luovutti heille panttivankeja.<ref>Zetterberg 2007, s. 68</ref> Tämän jälkeen alistettiin Harjumaa ja saarenmaalaiset voitettiin Läänemaalla käydyssä taistelussa. Tanskalaiset lähettivät Harjumaalle omia lähetyssaarnaajiaan saksalaisvalloituksesta huolimatta. Samoin meneteltiin Virumaalla. Tanskalaisten voittokulku kiinnitti [[Ruotsi]]n huomion alueelle. Vuonna 1220 Ruotsin kuningas saapui Läänemaalle, valloitti Lihulan linnan ja aloitti oman kastetoimintansa alueella. Saarenmaalaiset kuitenkin hyökkäsivät Ruotsalaisiaruotsalaisia vastaan ja tuhosivat näiden joukot.<ref>Zetterberg 2007, s. 69.</ref>
 
Kesällä 1222 tanskalaiset alkoivat rakentaa linnaa Saarenmaalle yhdessä saksalaisten kanssa. Tämän tarkoituksena oli parantaa osapuolien tulehtuneita suhteita. Myöhemmin sovittiinkin, että Etelä-Viro jäisi Kalparitaristolle ja Pohjois- ja Länsi-Viro Tanskalle. Suunnitelmat muuttuivat kun Saarenmaalaisetsaarenmaalaiset piirittivät linnan ja valtasivat sen 1223. Alkoi [[virolaisten suuri kapina]], minkä aikana saksalaiset ja tanskalaiset ajettiin pois kaikkialta Virosta Tallinnaa lukuun ottamatta. Kuitenkin jo samana vuonna saksalaiset saivat valloittamansa alueet takaisin lukuun ottamatta Ugandia, jonne [[Novgorod]] oli hyökännyt. Novgorodilaiset ja virolaiset voitettiin Tartossa käydyn taistelun jälkeen.<ref>Zetterberg 2007, s. 70.</ref> Saarenmaan maakunta [[Saarenmaan valloitus|valloitettiin]] saksalaisten toimesta vuonna 1227. Näin viimeinenkin vapaa virolainen alue menetti itsenäisyytensä.<ref>Zetterberg 2007, s. 71.</ref>
 
== Katso myös ==