Ero sivun ”Lämpötilakerrostuneisuus (limnologia)” versioiden välillä

Nestemäisen [[Vesi|veden]] tiheys on suurimmillaan noin +4&nbsp;°C:n lämpötilassa. Sitä viileämmässä ja sitä lämpimämmässä vedessä veden tiheys on tätä arvoa pienempi. Jos verrataan +20&nbsp;°C veden tiheyttä (0,99820 g/cm³) +4&nbsp;°C veden tiheyteen (0,999973 g/cm³), saadaan 0,18&nbsp;% ero. Saman kokoiset vesialueiden painossa on tuo sama 0,18&nbsp;% ero. [[Painovoima]] siirtää hitaasti tiheämmän vesialueen kevyemmän vesialueen alle. Elleivät vedet sekoitu toisiinsa tai niiden lämpötilat tasoitu, jäävät vesikerrokset tähän järjestykseen.<ref name=maol/>

Kun auringonilman valonlämpötila vaikutukset heikkenevätlaskee, jäähtyvätmyös vesistöjen päällysvedet jäähtyvät. Ero harppauskerroksen lämpötilaan pienenee ja lopulta häviää. Nyt vedet voivat sekoittua tuulen vaikutuksesta syvemmältä. Tämä syksyllä tapahtuva [[täyskierto]] sekoittaa yleensä pienten järvien vedet parissa tai kolmessa viikossa. Suurissa järvissä koko järven täyskierto vie moninkertaisen ajan. Lopputulos on, että koko järvi on samanlämpöinen.

Talven lähestyminen saa samanlämpöisen vesimassan pinnalla olevat vedet jäähtymään. Tiheyseroista johtuen +4&nbsp;°C vesi vajoaa pinnalta järven pohjalle. Näin jatkuu, kunnes koko vesimassa on tämän lämpöistä ja alkaa muodostua talviajan lämpötilakerrostuminen, [[talvikerrostuneisuus]] <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ursula Ahvenisto, Esa Borén, Sven-Erik Hjelt, Tuija Karjalainen ja Jarmo Sirviö|Nimeke=Geofysiikka : tunne maapallosi|Vuosi=2004|Sivu=|Julkaisupaikka=Porvoo|Julkaisija=WSOY|Tunniste=58383531|Isbn=951-0-26113-0, 978-951-0-26113-2|www=https://www.worldcat.org/oclc/58383531|Viitattu=2020-01-20}}</ref>. Siinä muu vesimassa jäähtyy viileämmäksi, kun pohjan vesimassat, ja siten kelluvat sen yläpuolella. Vedenpinnan jäätymishetkellä pintavesi on 0&nbsp;°C ja pohjavesi +4&nbsp;°C. Syntyvä jääkansi estää tuulen sekoittamasta vettä. Harppauskerros saattaa käsittää koko vesimassan sen pinnalta pohjaan asti, sillä siinä kerroksessa lämpötila muuttuu ääripäiden välissä koko matkan. Ojat ja joet tuovat järveen viileää vettä ja sekoittavat siihen vesikerroksen, joka saattaa täyttää päällysvesikerroksen kriteerit. Silloin harppauskerros sijaitsee syvemmällä +4&nbsp;°C lämpöisen alusveden päällä. Jos järvi on pieni ja talvi on ankara, pienenee +4&nbsp;°C kerros ja pohjallakin saattaa sen hävitessä olla pysyvä +0–2&nbsp;°C kerros. Syvissä järvissä alusvesi säilyttää tiheimmän veden lämpötilansa +4&nbsp;°C koko talven.

Keväällä aurinko alkaa lämmittää jään alla olevaa päällysvettä ja jäät sulavat. Kun jäiden lähdettyä alkaa tuuli vaikuttaa vesikerrosten rakenteeseen, tapahtuu keväinen [[täyskierto]] syystäyskierron tapaan. Lopulta järvi on tasalämpöinen ja loppukevään auringon lämpö voi aloittaa uuden lämpötilakerrostuksen mudustamisen edellisten vuosien tapaan.