Ero sivun ”Spagettiwestern” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Kritiikkiä: Lisätty tekstiin yksi lähdeviite. |
wl |
||
Rivi 7:
Spagettiwesterntyylin ensimmäinen edustaja oli [[Sergio Leone]]n ''[[Kourallinen dollareita]]'' (1964). Italiassa oli kuitenkin tehty aiemminkin lännenelokuvia. Tyylin edeltäjä oli [[Giorgio Ferroni]]n ''[[Il fanciullo del West]]'' (1943), ja 1960-luvun alussa maassa oli valmistunut useita [[B-elokuva|b-luokan]] westernejä.<ref name=molitero338>Molitero, s. 338–339.</ref> Tuottaja [[Alberto Grimaldi]] oli tuonut ensimmäiset 1960-luvun lännenelokuvat Italiaan, kun ensin Saksassa lännenelokuvien suosio oli 1960-luvun alussa auttanut maan elokuvateollisuutta nousemaan pitkästä lamakaudesta.<ref>Brunetta, s. 205.</ref>
Taloudellisilla tekijöillä oli merkittävät vaikuttimet spagettiwesternin syntyyn. [[Rooma]]n [[Cinecittà]]n elokuvainfrastruktuurit olivat valtavat, heti [[Hollywood]]in jälkeen maailman toiseksi suurimmat. Ennen spagettiwesternien syntymistä italialaiset ja yhdysvaltalaiset olivat jo tehneet läheistä yhteistyötä monissa tuotannoissa. [[Elokuvateollisuus]] Italiassa etsikin kansainvälistä rahoitusta populaarielokuville. Lännenelokuva oli osittain looginen valinta uudelle yhteistyölle, kun oli saatavilla amerikkalaista rahaa, halpoja espanjalaisia kuvauspaikkoja ja avustajia. Samalla lännenelokuvat avasivat mahdollisuuden myös Yhdysvaltain markkinoille. Italialaiset tuotteet pyrittiin osittain ”naamioimaan” yhdysvaltalaisiksi. Monet ohjaajat, kuten Leonekin, käyttivät englantilaisia salanimiä, ja lisäksi monissa spagettiwesterneissä esiintyi amerikkalaisia päänäyttelijöitä italialaisten ja espanjalaisten sivunäyttelijöiden rinnalla.<ref>Bondanella, s. 227–228.</ref> Leone käytti elokuvissaan muun muassa [[Clint Eastwood]]ia, [[Jason Robards]]ia, [[Lee Van Cleef]]iä ja [[James Coburn]]ia.<ref>Brunetta, s. 206.</ref>
''Kourallinen dollareita'' aloitti spagettiwesternin suosion. Elokuva tehtiin pienellä budjetilla, mutta se rikkoi monia ennätyksiä elokuvateattereissa. Elokuvan yllättävän suosion jälkeen Leone teki vielä neljä spagettiwesterniä, jotka luetaan tyylin klassikoihin: ''[[Vain muutaman dollarin tähden]]'', ''[[Hyvät, pahat ja rumat]]'', ''[[Huuliharppukostaja]]'' ja ''[[Maahan, senkin hölmö!]]''.<ref name=molitero338/>
| |||