Ero sivun ”Šaria” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Šarian erikoispiirteitä: juutalaisuus esikuvana siirretty omaan lukuunsa |
|||
Rivi 41:
Šarian luonne ja sen ulottuminen kaikille elämänaloille tekee islamista länsimaisittain katsottuna totalitaarisen opin, koska sen myötä islamista katoavat rajat julkisen ja yksityisen, uskonnon ja politiikan sekä moraalin ja lakikirjan välillä. Islam ei ole yksityisasia, sillä tunnustautuminen muslimiksi liittää ihmisen yhteisöön, joka sen jälkeen valvoo hänen käyttäytymistään. Luopuminen islamista eli apostaasi on kielletty ja saattaa apostaatin hengenvaaraan.<ref>Umdat al-Salik, 2017, 109 (f1.3)</ref> ''Hadith'' -kirjallisuus onkin täynnä tappamiskehotuksia uskostaan luopuneille.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://sunnah.com/search/?q=The+Prophet+said%3A+whoever+discards+his+religion%2C+kill+him|nimeke=The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips|tekijä=|julkaisu=sunnah.com|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref> Kuolemantuomiolla on edelleen laaja kannatus, sillä vuonna 2013 PEW -tutkimuskeskuksen tekemässä kyselyssä šariaa kannattaneista Egyptin muslimeista 86% ja Jordanian muslimeista 82% kannatti apostaatin tappamista. Vastaavat luvut Irakissa olivat 42% ja Venäjällä 15%. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.pewforum.org/2013/04/30/the-worlds-muslims-religion-politics-society-beliefs-about-sharia/|nimeke=Chapter 1: Beliefs About Sharia|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=30.4.2013|julkaisija=PEW Research Center|viitattu=}}</ref> Kuolemantuomio apostaasista on nykyisin voimassa vain kahdeksassa muslimimaassa, niiden joukossa Sudan, Iran, Mauritania ja Saudi-Arabia.<ref name=":9">{{Verkkoviite|osoite=https://www.economist.com/international/2012/11/24/no-god-not-even-allah|nimeke=No God, not even Allah|tekijä=|julkaisu=The Economist|ajankohta=24.11.2012|julkaisija=|viitattu=}}</ref> Eri maiden kannatusluvut heijastelevat kuitenkin uskonoppineiden esittämiä näkemyksiä.
Šaria ei sisällä ainoastaan länsimaiseen lainsäädäntöön normaalisti kuuluvia asioita, vaan ohjaa pikkutarkasti yksilön pukeutumista, kehonhoitoa ja muuta yksityiselämää. Profeetta esimerkiksi sanoi: ''"Kultaan tai silkkiin pukeutuminen on laitonta yhteisöni miehille mutta luvallista naisille".''<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ahmad ibn Naqib al-Misri|Nimeke=Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik)|Vuosi=2017|Sivu=689 (p53.1.2)|Julkaisija=amana publications}}</ref> Islamin näkemys Jumalan antamasta yksityiskohtaisesta lainsäädännöstä ei silti ole lajissaan ainutlaatuinen, vaan vastaa esimerkiksi juutalaisuuden tai hindulaisuuden<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.amazon.com/Spirit-Hindu-Law-Donald-Davis/dp/0521877040|nimeke=The Spirit of Hindu Law|tekijä=Donald R. Davis, Jr.|julkaisu=|ajankohta=2010, s. 5|julkaisija=Cambridge University Press|viitattu=}}</ref> piirissä luotuja järjestelmiä.
Lain noudattaminen on islamin avainkysymys, sillä juuri sillä tavalla ihminen hankkii ansioita, joilla hän voi päästä kuoleman jälkeen Paratiisiin. Islam ei tunne kristillistä syntien anteeksi antamista katumuksen ja uskon kautta. Sen sijaan Viimeisellä tuomiolla ihminen joutuu punnittavaksi, jolloin hyvät teot ovat zarathustralaiseen tapaan vastapaino pahoille. Suotuisa lopputulos voi tällöin avata taivaan portit. Toisaalta Jumala voi armahtaa ihmisen, vaikka tämän pahat teot olisivatkin painavampia kuin hyvät.<ref>Sookhdeo, 2012, 290-</ref> Mikään ei ole varmaa, sillä Jumalan tekoja ei islamissa voi ennustaa, eikä Jumala ole luvannut ihmisille mitään.
| |||