Ero sivun ”Potsdamin konferenssi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 16:
Konferenssin jälkeen [[Josif Stalin]] päätti vakiinnuttaa [[kommunismi|kommunistien]] vallan [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopassa]], joka oli [[puna-armeija]]n miehityksen alaisuudessa. Puna-armeija oli täyttänyt Itä-Euroopassa sen voimatyhjiön, jonka [[Wehrmacht|Saksan armeijan]] vetäytyminen oli aiheuttanut. [[Jaltan konferenssi|Jaltan sopimuksen]] mukaan [[demokratia]] oli palautettava niihin Itä-Euroopan maihin, jotka suhtautuivat myötämielisesti [[Neuvostoliitto]]on. Pian kuitenkin havaittiin, että neuvostojohtajat ymmärsivät [[demokratia]]lla aivan jotain muuta kuin läntiset kollegansa.
 
Saksalaisväestö karkotettiin Itä-PreussistaPreussissa sekä muiltamuilla Puolalle, Tšekkoslovakialle ja Unkarille annetuiltaannetuilla alueiltaalueilla asunut saksalaisväestö – noin 12,5 miljoonaa ihmistä – karkotettiin erittäin väkivaltaisesti.<ref>Visuri 2006, s. 54.</ref><ref>''Otavan Iso tietosanakirja,'' osa 10, palsta 207–208. Helsinki: Otava, 1965.</ref> Lisäksi juutalaisiin kohdistuneen joukkotuhonnan paljastuminen voimisti tuntuvasti jo ennestään saksalaisvastaista mielialaa Yhdysvalloissa, mikä näkyi tavassa, jolla yhdysvaltalaiset kohtelivat saksalaisia sotavankeja ja Saksassa miehittämiensä alueiden väestöä.<ref>Visuri 2006, s. 52–53.</ref>
 
Länsivallat olivat valmiita ymmärtämään Neuvostoliiton vaatimia turvallisuustakuita lännessä, mutta samalla ne alkoivat suhtautua entistä kriittisemmin Neuvostoliittoon, jonka toimintaa alettiin pitää [[imperialismi|imperialistisena]] laajentumispolitiikkana. Venäläisten tulkinnan mukaan Stalinin tarkoituksena ei alun perin ollut bolševisoida Itä-Eurooppaa, mutta "läntiset hegemoniapyrkimykset, erityisesti Yhdysvaltain" pakottivat siihen.<ref name="Venäjän historia">Venäjän historia, sivu 462. Otava 2006. ISBN 978-951-1-15799-1 ISBN 951115799X</ref>