Ero sivun ”Potsdamin konferenssi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 9:
Neuvottelut olivat useaan kertaan vaarassa keskeytyä, kunnes päästiin Yhdysvaltain ulkoministerin [[James F. Byrnes]]in ehdottamaan kompromissiin. Sen mukaan Neuvostoliitto luopui vaatimistaan [[mandaatti|mandaatista]] [[Libya]]ssa, pääsystä Välimerelle johtaviin salmiin ja [[Ruhrin alue]]en kansainvälistämisestä. Läntiset liittoutuneet puolestaan eivät saaneet sananvaltaa Neuvostoliiton valta-alueilla. Koillis-Preussi, mukaan lukien [[Königsberg]], annettiin Neuvostoliitolle, ja Oder- ja Neisse-jokien itäpuoliset alueet jäivät Puolan hallintaan siihen saakka kunnes Puolan länsirajasta ”on päätetty lopullisesti”. Tämä alue luettiin niihin alueisiin, joilta Puola, [[Tšekkoslovakia]] ja Unkari saivat karkottaa saksalaisväestön ”järjestyneellä ja humaanilla tavalla”. Näin Saksan pinta-ala supistui vuoden 1937 471 067 neliökilometristä 356 678 neliökilometriin.<ref name="tiainen"/>
Saksan osalta päätettiin, että liittoutuneiden [[Berliini]]ssä oleva valvontakomissio huolehtisi toistaiseksi maan hallinnosta ja että maa oli demilitarisoitava.<ref name="Pikkujättiläinen" /> Saksalta vaadittavien sotakorvausten määrä jätettiin avoimeksi, ja päätettiin, että aluksi kukin miehitysvalta sai kattaa tarpeitaan omalta miehitysvyöhykkeeltään. Virallisesti Saksaa pidettiin taloudellisena kokonaisuutena, jonka poliittinen rakenne tosin oli hajautettu. Vaikka Saksan kansalle oli tarkoitus jättää riittävästi mahdollisuuksia ”elää ilman ulkopuolista apua” ja vaikka demokraattiset puolueet sallittiin, Saksaan ei suunniteltu keskushallitusta ”toistaiseksi”. Saksan kansalaisten oli sanouduttava irti armeijasta ja kansallissosialismista, ja saksalaiset sotarikolliset tultaisiin
==Vaikutukset==
| |||