Ero sivun ”Gammakuvaus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
kh, w |
||
Rivi 1:
{{Korjattava/kieli|Pääasiallisesti liikaa tieteellisiä termejä, joita tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää.}}
'''Gammakuvaus''' eli isotooppikuvaus perustuu siihen, että kuvattavalle henkilölle annetaan jotakin radioaktiivista [[isotooppi]]a, joka hakeutuu merkkiaineen avulla tiettyyn kehon osaan, elimeen tai [[kudos|kudokseen
Radioaktiiviset aineet lähettävät [[gammasäteily]]ä, joka voidaan havaita gammakameralla. Gammakamerassa [[kollimaattori]] suodattaa pois vääristä suunnista tulleet gammasäteet ja tuikekiteissä aiheutuu gammasäteiden vaikutuksesta valonvälähdyksiä. Valomonistinputket vahvistavat ja muuttavat valontuikahduksia sähköisiksi impulsseiksi, joista muodostetaan kuva tehtävään soveltuvan tietokoneohjelman avulla. Sellaiset kohdat, joissa radioaktiivista ainetta on paljon, näkyvät kuvissa kirkkaina ja sellaiset kohdat, joihin radioaktiivista ainetta ei ole kulkenut lainkaan, näkyvät puolestaan mustina aukkoina. Tavallisen paikanmäärityksen lisäksi voidaan tutkia radioaktiivisen aineen kulkua ottamalla useita kuvia lyhyin väliajoin. Käytetyin radioaktiivinen merkkiaine on <sup>99</sup>[[Teknetium|Tc]].
Epästabiilin [[sepelvaltimotauti|sepelvaltimotaudin]] diagnostiikassa on gammakuvaus hyödyllinen erityisesti sydämen verenkiertoa tutkittaessa. Sitä käytetään sekä sellaisenaan että rasituskokeena. Merkkiaineena on <sup>201</sup>[[tallium]], joskus myös <sup>99</sup>teknetium. Merkkiaine kertyy huonosti lihaksen sairaaseen osaan.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Sinisalo, Juha & Virtanen, Kari S. | Otsikko = Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus| Julkaisu = Lääketieteelinen aikakauskirja Duodecim| Ajankohta = 2005| Vuosikerta = 121| Numero = 1/205| Sivut = 62–70| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalainen Lääkäriseura Duodecim| Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.8.2013 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>▼
▲Epästabiilin [[sepelvaltimotauti|sepelvaltimotaudin]] diagnostiikassa on gammakuvaus hyödyllinen keino erityisesti sydämen verenkiertoa tutkittaessa. Sitä käytetään sekä sellaisenaan että rasituskokeena. Merkkiaineena on <sup>201</sup>[[tallium]], joskus myös <sup>99</sup>teknetium. Merkkiaine kertyy huonosti lihaksen sairaaseen osaan.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Sinisalo, Juha & Virtanen, Kari S. | Otsikko = Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus| Julkaisu = Lääketieteelinen aikakauskirja Duodecim| Ajankohta = 2005| Vuosikerta = 121| Numero = 1/205| Sivut = 62–70| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalainen Lääkäriseura Duodecim| Selite= | Tunniste= | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 1.8.2013 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>
Gammakameraa käyttävät ja tutkimuksia tekevät röntgenhoitajat. Hoidollinen vastuu on osastonhoitajalla, lääketieteellinen vastuu osaston ylilääkärillä ja säteilyn käytön vastuu osaston sairaalafyysikolla.
Rivi 14 ⟶ 16:
==Lähteet==
* Hiltunen, E. & muut, 2007, Galenos, 8., WSOY. s.560
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
{{Tynkä/Lääketiede}}
| |||