Ero sivun ”Klarinetti” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Kumottu, sotkemista
Rivi 10:
}}
[[File:Young Clarinetist.jpg|thumb|220px|Nuori klarinetisti soittotunnilla]]
'''Klarinetti''' on [[Soitinpankkipuupuhallin|Soitinpuupuhaltimiin]] kuuluva soitin. Siinä on lähes koko soittimen pituudelta sylinterimäinen poraus ja yksinkertaisella ruokolehdellä varustettu suukappale.
 
Klarinetti valmistetaan yleensä puusta. Yleisin puumateriaali nykyään on grenadilla, joskus harvoin ruusupuu. Puksipuuta käytetään 1700- ja 1800-lukujen mallin mukaisten klarinettien valmistuksessa. Oppilasmallisia soittimia valmistetaan myös keinoaineista, esimerkiksi ABS-muovista. Sotilassoittokuntien ulkoilmakäyttöä varten on tehty myös metallisia soittimia. Klarinetti koostuu viidestä pääosasta: suukappale, viritysputki eli päärynä, yläosa, alaosa ja kello-osa. Vain suukappaleen alkuosa sekä kello-osa ovat kartiomaisia, muut osat sylinterimäisiä. Klarinetin suukappale valmistetaan nykyään useimmiten jostakin keinomateriaalista, kuten kovakumista, muovista tai lasista, joskus myös puusta. Puusuukappaleissa ruokolehden kiinnityspinta on yleensä metallipäällysteinen ehdottoman mittapitävyyden varmistamiseksi. Varsinaisen äänen synnyttää suukappaleessa olevan ruokolehden värähtely. Lehti kiinnitetään suukappaleeseen lehdenkiristimellä, ''ligatuurilla''. Ligatuuri valmistetaan metallista, muovista tai nahan kaltaisista keinoaineista. Saksassa ligatuurin sijasta käytetään vieläkin yleisesti punottua silkkilankaa, jolla lehti kiinnitetään suukappaleeseen varsin kätevästi. Lehden materiaali on sama kuin [[oboe]]n ja [[fagotti|fagotin]] suuttimissa käytetty eli ''[[Jättiruoko|Arundo donax]]'' -ruoko. Muovi on jo pitkään ollut tulossa ruo'on rinnalle. Muovi ei ole perinteistä "rööripuuta" kuitenkaan pystynyt syrjäyttämään.