Ero sivun ”Latgallian ylänkö” versioiden välillä

Ylänköalue sijaitsee Kaakkois-Latviassa, jossa sen itäpuolella on [[Venäjä]] ja kaakkoispuolella [[Valko-Venäjä]]. Ylängön yhtenäinen alue katkeaa [[Väinäjoki|Väinäjoen]] syvään ja kapeaakapeaan jokilaaksoon, joka erottaa sen [[Liettua]]n ja Valko-Venäjän puolelle jäävästä [[Augšzemen ylänkö|Augšzemen ylängöstä]]. Latgallian ylängön luoteis- ja länsipuolella sijaitsee [[Itä-Latvian alanko]] ja pohjois- ja koillispuolella [[Velikajan alanko]].<ref name=enci1/><ref name=enci2/>

LatgallinLatgallian ylängön pinta-ala on 6&nbsp;375 [[neliökilometri]]ä. Se sijaitsee laajan kalliokohouman päällä, jonka kalliopinta yltää sen eteläosissa 100–110 metrin [[mpy.]] ja pohjoisosissa 120–135 metrin korkeudelle. Jääkauden loppuvaiheessa kallioperä peittyi vielä [[moreeni]]lla, hiekalla ja [[savi]]kerrostumilla, joiden keskimääräinen paksuus on 40–100 metriä. Monet kerrostumat muodostavat kukkuloita ja niiden väliin jääviä laaksoja. Osa kukkuloista ovaton lakiosastaan tasaisia ja savipeitteisiä. Näitä [[moreenitasanne|moreenitasanteita]] on osattu hyödyntää viljelyssä satoja vuosia. Latgallian ylängöllä moreenitasanteita on laskettu olevan viidessä ryppäässä yhteensä 185, ja niiden pinta-ala on 246 neliökilometriä (noin 4&nbsp;% ylängöstä). Ylängöltä löytyy myös harjanteita ja syviä jokilaaksoja.<ref name=markots_57/><ref name=markots_63/><ref name=enci2/>

LatgallinLatgallian ylängön korkeita mäkiä (korkeus metrieinä <ref name=enci2/>{{efn|name=nimi}}):

LatgallinLatgallian ylängön eteläosien kalliopinta on muodostunut [[devonikausi|myöhäisdevonikaudella]] [[Sedimentoituminen|sedimentoituneesta]] hiekasta, joka on myöhemmin kivettynyt [[Hiekkakivi|hiekkakiveksi]]. Ylängön pohjoispuolella on kallion yläpinta muodostuu [[dolomiitti|dolomiitista]]. Jääkauden aikana ovat kalliot hioutuneet tasaisiksi ja jääkauden loppuvaiheessa ne ovat peittyneet moreeni-, hiekka- ja savikerrostumilla. Näiden maaperäkerrosten paksuus on 40–100 metriä.<ref name=markots_57/>

Ylänköalueen maaperän laatu ja sen pinnanmuodot on selitetty [[Viime jääkauden loppuvaihe|viime jääkauden loppuvaiheessa]] syntyneen kuolleen jään ja liukuvan jään yhteisvaikutuksesta. Kun [[mannerjäätikkö]] levittäytyi [[Baltian maat|Baltian]] ylitse noin 20&nbsp;000 vuotta sitten, peittyi maa kaikkialla paksun ja hitaasti etelään päin liukuvan mannerjään alle. Kun ilmasto alkoi tuhansia vuosia myöhemmin lämmetä, oheni alueen mannerjää ja siihen syntyi ylänköjen kohdilla railoja ja halkeamia. Ylänköjen päälle jäi mannerjäätä, joka ei enää liikkunut ja jota sen takia kutsutaan kuolleeksi jääksi. Alankojen jääkentät sen sijaan jatkoivat liukumistaaliukumistaan ylänköjen ohitse. Ylängön itäpuolinen jäätikkövirta oli [[Lubanan kieleke]], pohjoisessa virtasi [[Velikajan kieleke]] ja kaakossa [[Polockasin kieleke]]. Noin 15&nbsp;000 vuotta sitten alkoi ylänköjen päälle jääneisiin kuolleen jään kerroksiin kertyä sulamisvesiä [[Jäätikköjärvi|jäätikköjärviksi]]. Kaikki jäätikössä ollut moreeniaines valui sulamisvesien mukana järvien pohjalle. Ympäröivät virtaavat jääkielekket kasvoivat välillä taas korkeammiksi, jolloin ylänköjen jäätiköt jäivät niiden väliin matalimmiksimatalammiksi alueiksi. Korkeampien jäätiköiden sulamisvesi valui ylänköjen kuolleen jään päälle muodostaen entistä suurempia jäätikköjärviä. Näin kaikki ylängön jääkerroksen halkeamat täyttyivät kivi- ja moreenaineksella ja niiden päälle laskeutui lopuksi savikerrostumia. Kun myöhemmin sekä ylänköjä ympäröivät mannerjäät että ylänköjen omat jäät sulivat pois, paljastuivat halkeamiin keräytyneet maa-ainekset ympäristöstöäänympäristöään korkeammalle kohoavina kukkuloina. Kukkuloilla on tasaiset lakiosat ja niitä kutsutaan siksi moreenitasanteiksi. Kukkuloiden välit taas muodostivat pieniä laaksoja, jonne viimeiset sulamisvedet kerääntyivät järviksi. Järvet purkautuivat ylänköjen rinteitä alaspäin seuraaviksi ojiksi ja puroiksi, jotka yhtyivät alhaalla vuolaisiin jäätikköjokiin.<ref name=markots_57/><ref name=enci1/><ref name=bitinas/>

Ylänköalueiden reuna-alueilta on tavattu myös moreenista muodostuneita harjanteita. Nämä muistuttavat [[Reunamoreeni|reunamoreeneja]], jotka syntyvät kun jäätikkö puskee edellään maakerroksia suuriksi kasoiksi. Jääkaudella ylänköjen ympärillä liukuneet jääkielekkeet pyrkivät nousemaan ylänköjen rinteitä ylös. Samalla ne työnsivät edellään ylämäkeen moreeniainesta, joka kasaantui ylängön sen reuna-alueen päälle. Moreeniharjanteet ovat korkeampia eteenkinetenkin ylängön pohjois- ja koillispuolella. Moreeniaineksen työntymistä tapahtui jossakin määrin myös ylängön länsi- ja itäpuolelta.<ref name=markots_57/><ref name=enci1/><ref name=bitinas/>