Ero sivun ”Rainbow Warriorin tapaus” versioiden välillä

taipuu
(taipuu)
6. heinäkuuta ''Rainbow Warrior'' saapui [[Vanuatu]]lta Aucklandin satamaan.<ref name="Deacon 1990, s. 304" /> Ranskalaiset alkoivat valvoa sitä ja yrittivät saada selville, oliko Uuden-Seelannin hallitus sotkeutunut jotenkin asiaan<ref name="Deacon 1990, s. 305">Deacon 1990, s. 305</ref>, sillä maan pääministeri [[David Lange]] oli ottanut kantaa ydinvoimaa vastaan<ref name="Deacon 1990, s. 304" />.
 
Kolme päivää ''Rainbow Warriorin'' saapumisen jälkeen ''Ouvea'' lähti Uudesta-Seelannista kohti [[Australia]]lle kuuluvallekuuluvaa [[Norfolkinsaari|Norfolkinsaarta]]. Seuraavana päivänä ''Rainbow Warrior'' upotettiin magneettisilla miinoilla. Ensimmäinen räjähdys tapahtui vesirajan alapuolella.<ref name="Deacon 1990, s. 305" /> Laivassa olleet 12 miehistön jäsentä pakenivat, lukuun ottamatta [[portugali]]laista valokuvaaja Fernando Pereiraa, joka meni kannen alle ja yritti pelastaa kameransa. Silloin tapahtui toinen räjähdys, ja Pereira sai surmansa.<ref>Deacon 1990, s. 301</ref>
 
Poliisi pidätti Mafartin ja Prieurin muutaman tunnin kuluttua asuntovaunusta lähellä satamaa. Satamaan oli jätetty pelastusliivit, kumivene ja paineilmapullo, jotka olivat kaikki Ranskan laivaston käyttämää tyyppiä. Parin hallussa olleiden puhelinnumerojen avulla selvisi, että he työskentelivät Ranskan tiedustelupalvelulle. Uuden-Seelannin tiedustelupalvelu puolestaan selvitti, että pari oli soittanut DGSE:n numeroon eräästä hotellista.<ref name="Deacon 1990, s. 305" />
==Reaktio==
[[Tiedosto:CharlesHernu(cropped).jpg|200px|thumb|vasen|Ranskan puolustusministeri [[Charles Hernu]] joutui eroamaan tapauksen johdosta.]]
Kun ''Rainbow Warriorin'' tapaus levisi uutisiin Ranskassa, maan puolustusministeriö yritti salata tiedon siitä, että kaksi iskusta pidätettyä olivat DGSE:n jäseniä. Presidentti [[François Mitterrand]] pyysi pääministeri [[Laurent Fabius]]ta järjestämään tapauksen tutkinnan, ja tämä puolestaan pani asialle entisen [[Élysée-palatsi]]n pääsihteerin [[Bernand Tricot|Bernand Tricot'n]]. Samaan aikaan Ranskan media levitti tietoja, joista ainakin osa oli DGSE:ltä peräisin. Pariin otteeseen tapauksesta yritettiin syyttää [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistynyttä kuningaskuntaa]]. Ensin vihjailtiin, että maa saattaisi olla vastuussa koko iskusta, ja sitten maata syytettiin siitä, että se oli luovuttanut tietoja Ranskan operaatiosta Uudelle-Seelannille. Yhdistyneen kuningaskunnan motiiviksi iskuun väitettiin yritystä kostaa Ranskalle sen [[Argentiina]]lle myymiä [[Exocet]]-ohjuksia, joita Argentiina käytti menestyksekkäästi [[Falklandin sota|Falklandin sodassa]].<ref name="Deacon 1990, s. 306" /> Kuitenkin ainoa todiste, joka yhdisti britit iskuun, oli kumivene, joka oli löytynyt satamasta pian iskun jälkeen. Vene oli ostettu [[Brent]]istä Pohjois-[[Lontoo]]sta. Myyjä muisti veneen ostajan puhuneen ranskaa ja väitti tunnistavansa hänet Alain MafarinMafartin valokuvasta. Ranskalaiset väittivät MafairinMafartin paljastuttua, että veneen myyjä oli entinen brittien agentti. Britannian puolustusministeri [[Geoffrey Howe]] kuvaili ranskalaisten syytöksiä absurdeiksi televisiolle antamassaan haastattelussa.<ref name="Deacon 1990, s. 307">Deacon 1990, s. 307</ref>
 
Tällä välin tapauksen selvittämisessä tuli ongelmia. Ranskalaiset olivat olettaneet, että uusiseelantilaiset tekisivät yhteistyötä ranskalaisten selvitysryhmän kanssa, mutta he vaativatkin kaikkien tapaukseen liittyvien henkilöiden luovuttamista Uuteen-Seelantiin. Ranska vastasi, ettei se luovuta kansalaisiaan muihin maihin.<ref name="Deacon 1990, s. 307" /> Myöhemmin Ranskan pääministeri Fabius pyysi Uudelta-Seelannilta kaikkia tapaukseen liittyviä todisteita tutkimuksia varten. Fabius myönsi, että DGSE:n agentit olivat vastuussa ''Rainbow Warriorin'' upotuksesta ja he olivat toimineet määräysten mukaan.<ref>Deacon 1990, s. 308</ref> Tämän jälkeen Mitterrand joutui erottamaan vastuussa olevia henkilöitä: puolustusministeri Charles Hernu korvattiin [[Paul Quilès]]illa,<ref>Deacon 1990, s. 310</ref> ja DGSE:n johtaja amiraali [[Pierre Lacoste]]n korvasi puolestaan kenraali [[René Imbot]]<ref>Deacon 1990, s. 311</ref>. Lacoste väitti myöhemmin muistelmissaan, että käsky ''Rainbow Warriorin'' upottamisesta oli tullut suoraan presidentti Mitterrandilta, mutta Mitterrand väitti olleensa tietämätön asiasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.thetimes.co.uk/article/mitterrand-ordered-bombing-of-rainbow-warrior-spy-chief-says-3kl9n65m8g2 | Nimeke = Mitterrand ordered bombing of Rainbow Warrior, spy chief says | Tekijä = Bremner, Charles | Selite = | Julkaisu = The Times | Ajankohta = 11.7.2005 | Viitattu = 7.5.2011 | Kieli = {{en}} }}</ref>
1 288

muokkausta