Ero sivun ”Ristiretket” versioiden välillä

[[Länsi-RoomaRooman valtakunta|Länsi-Rooman valtakunnan]]n romahtamisen jälkeen läntinen Eurooppa oli ollut heikkouden tilassa. Ennen [[1000-luku]]a Länsi-Eurooppa joutui kestämään siihen ulkopuolelta suuntautuneita hyökkäyksiä, jossa eri ilmansuunnista sitä ahdistelivat [[Skandinavia]]sta tulleet [[viikingit]], [[Unkari]]n suunnalta tulleet [[madjaarit]] ja Pohjois-Afrikassa ja Espanjassa valtaansa pitäneet [[muslimit|arabit]].<ref name="multiple2">Madden s. 28</ref>

Läntisen Euroopan vahvistuessa sisällissodat raastoivat islamilaista maailmaa. Espanjassa [[Córdoban kalifaatti|Còrdoban kalifaatti]] hajosi pikkuvaltioiksi vuoden 1000 tienoilla, ja Espanjan takaisinvalloitus eteni varmoin askelin. Myös [[paavi]]us osoitti vahvistumistaan. [[Aleksanteri II (paavi)|Paavi Aleksanteri II]] ilmoitti synninpäästöistä kaikille Espanjaan lähteville ritareille. Paavien kuva tehtävistään ja vallastaan voimistui, ja [[Leo I Suuri|Leo I:n]] aikaiset ajatukset paavillisesta ylivallasta voimistuivat. Esimerkiksi [[Pyhä Gregorius VII]] katsoi paavinistuimelle kuuluvan täydellisen hallintovallan niin kirkossa kuin koko maailmassakin.<ref>''Ihmistä suurempi : paaviuden historia'' s. 35</ref> Samoin kirkon sisällä alettiin ajatella, että maallisen vallan tuli olla hengellisen vallan ja siten kirkon alainen kaikissa asioissa, jotka koskisivat moraalia tai uskoa.<ref name="multiple3">Madden s. 29</ref> Paavi Gregorius VII katsoi, että paavilla oli oikeus erottaa halutessaan keisareita viroistaan.<ref name="multiple3" /> Paavin valtavaatimuksen herättivät vastarintaa, minkä seurauksena paavinistuin kävi useita vuosikymmeniä kestäneen [[investituurariita|investituurariidan]] maallisten hallitsijoiden kanssa. Sen tuloksena lopulta tunnustettiin paavin muuttunut asema Euroopassa sekä maallisten hallitsijoiden valta.<ref>Madden s. 29 ja 30</ref>