Wikipedia

Ero sivun ”The Blues Brothers (elokuva)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p wl
p Fix
Rivi 40:
Jake ärsyyntyy hänen veljensä Elwoodin (Dan Aykroyd) tullessa hakemaan häntä vankilasta vuoden 1974 Dodge Monacolla, joka on Mount Prospectin kaupungin entinen poliisiauto. Selitykseksi Elwood kertoo vaihtaneensa edellisen Cadillacin mikrofoniin, ja osoittaakseen auton soveltuvan uudeksi Bluesmobiiliksi hän hyppää sillä avautuvan nostosillan yli.
 
Jälleennäkeminen orpokodin johtajan Sisarsisar Mary Stigmatan eli "Pingviinin" ([[Kathleen Freeman]]) kanssa johtaa seikkailuun. Veljesten tavoite on kerätä verorästien maksamiseksi yhdessätoista päivässä 5 000 dollaria. Orpokodin talonmies Curtis (jazzlaulaja [[Cab Calloway]]) neuvoo menemään tiettyyn kirkkoon kuuntelemaan sen pappia. He noudattavat neuvoa, vaikka Jake mutisee vastaan.
 
Jumalanpalveluksessa soulpappi ([[James Brown]]) kysyy Jakelta, näkeekö hän valon, ja hän saa ilmestyksen: Jumala käskee koota vanhan The Blues Brothers -yhtyeen ja kerätä rahat sen avulla. Kirkkokuorossa esiintyy myös [[Chaka Khan]].
 
Mutta jo aivan alussa Elwood on vähällä pilata kaiken: punaista päin ajamalla pojat saavat virkaintoisen poliisiparin peräänsä. Syntyy takaa-ajo, joka päättyy suuren kauppakeskuksen alueelle ja lopulta siihen, että ensin ajetaan muutama hieno liike säpäleiksi ja lopulta kaksi poliisiautoa ajaa -– liian nokkelan pussitusyrityksen seurauksena - – kolarin. Toisessa poliisiautossa on ajajana elokuvan ohjaaja [[John Landis]]. Veljekset poistuvat kaikessa rauhassa autollaan katolleen menneissä poliisiautoissa istujien puidessa nyrkkiä perään.
 
Pojat majoittuvat Elwoodin kotiin, joka on rähjäisessä asuntohotellissa Chicagon metroradan vieressä. Salaperäinen nainen ([[Carrie Fisher]]) ammuskelee heidän peräänsä järeillä aseilla. Juuri kun poliisit ovat aamuyhdeksältä aikeissa tulla huoneen ovesta sisään, nainen räjäyttää talon; miehet kiipeävät pölyisinä mutta naarmuitta tiilikasan alta ja lähtevät toteuttamaan tehtäväänsä. Kolhuiset ja nolatut poliisit kömpivät raunioista ja luovuttavat - toistaiseksi.
Rivi 50:
Elwood sanoutuu irti työstään aerosolipurkittamosta, ja veljekset alkavat koota yhtyettä.
 
Viiden tärkeimmän jäsenen löytäminen on helppoa: he ovat muodostaneet ravintolayhtyeen ja luopuvat mieluusti moisesta vanhojen aikojen vuoksi -– ja koska he ovat sen velkaa: Jake joutui vankilaan ryöstettyään huoltoaseman, jotta voisi maksaa poikien laskut.
 
Matkalla tapaamaan kahta yhtyeen tärkeää jäsentä pojat hajottavat Illinoisin natsien mielenosoituksen, jolloin natsit loikkaavat lippuineen päivineen sillalta jokeen, mikä herättää sivustakatsojissa ääretöntä riemastusta. Natsijohtaja ([[Henry Gibson]]) saa raivokohtauksen ja uhkaa tappaa veljekset.
Rivi 62:
Soittimetkaan eivät ole ongelma, sillä Ray´s Music Exchange -liike ([[Ray Charles]]) myy soittimet luotolla, kun kaupassa ensin soitetaan vakuuttava, puoli kaupunginosaa tanssimaan saava yhteisnumero "Shake your tail feather".
 
Kun yhtye on jälleen koossa, ensimmäinen esitys menee vikaan "Rawhide", "Gimme Some Lovin", "Stand By Your Man": kantribunkkerin omistaja Bob ([[Jeff Morris]]) ei aiokaan maksaa palkkiota vaan vänkää että poikien on maksettava hänelle; hän tarjoaa heille ensin avokätisesti olutta, mutta ilmoittaakin sitten, että olut maksaa enemmän kuin soittopalkkio. Kaiken huipuksi paikalle saapunut kateellinen teksasilaisista punaniskoista koottu kantribändiThekantribändi The Good Ol' Boys (DVD-tekstityksessä Kunnon Hempat, tarkempi käännös Hyvät jätkät) ryhtyy vainoamaan veljeksiä. Erityisen kiukkuinen on kantriyhtyeen soololaulaja ja kuski Tucker McElroy ([[Charles Napier (näyttelijä)|Charles Napier]]). Takaa-ajo Bobin autolla tosin päättyy kolariin veljeksiä kauppakeskuksessa vainonneen poliisiauton ja vesipostin kanssa.
 
Kaiken päälle salaperäinen nainen eli Jaken entinen morsian, jonka tämä aikoinaan hylkäsi alttarille, alkaa vainota heitä toinen toistaan järeämmillä aseilla. Lopulta Jake ja Elwood löytävät vanhan managerinsa ja saavat tämän hankkimaan heille kyllin tilavan ja siis tuottoisan esiintymispaikan; pojat mainostavat itse - tehokkaasti.
Rivi 68:
Poikia saa tosin odottaa lavalle, mutta Curtis pelastaa tilanteen tulkitsemalla avauksena vanhan jazzklassikon "Minnie the Moocher".
 
Tällä välin Elwood keksii punaniskojen auton ja suihkuttaa erikoiskovaa liimaa sen kaasupolkimen ympäri. Toinenkin spraypurkki löytyy hänen salkustaan: siinä on hiukan keskeneräistä kaasuseosta ja auton pyöränventtiiliin sopiva sumutinosa. Elwood työntää seosta sopivan keskeiselle paikalle pysäköidyn poliisiauton oikeaan eturenkaaseen, ja rengas räjähtää kun auto lähtee liikkeelle. seuraaSeuraa uutta pellinräminää.
 
Jake ja Elwood pääsevät lavalle. aluNAlun pahaenteisen hiljainen tunnelma repeääkin miltei heti mahtimenestykseksi "Everybody Needs Someone To Love", "Sweet Home Chicago" - vaikka yleisön joukossa ovat niin pesäpallomailoin aseistetut punaniskat kuin kymmenittäin poliiseja. Johtava poliisi ([[John Candy]]) joka on salaa poikien fani, pysyy mukana tunnelmassa mutta punaniskat muuttuvat hetki hetkeltä kateudesta vihaisemmiksi.
 
Mahtiesityksensä ansiosta Jake ja Elwood saavat levytyssopimuksen ennakkomaksuksi 10 000 dollaria. Levypomokaan ei pidä poliisien paikallaolosta ja auttaa pojat takatietä ulos. Entinen kostonhimoinen morsian tosin ammuskelee mutta Jake lirkuttelee häneltä jalat alta. Kohtaus on ainoa, jossa Jake ottaa aurinkolasit päästä. Siitä alkaa huima pakomatka Illinoisin poliisivoimien, natsien ja The Good Ol' Boys -yhtyeen saartorenkaasta kohti IllinosinIllinois’n verotoimistoa Chicagossa.
 
Elwoodin liima saa Tuckerin saappaan juuttumaan kaasupolkimeen ja polkimen pohjaan. Punaniskojen auto päätyy ohjauskyvyttömänä veteen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Blues_Brothers_(elokuva)”