Ero sivun ”Alexander Dubček” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p lukuunottamatta -> lukuun ottamatta |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
| kuva = Dubcek 1991 2.jpg
| kuvateksti =
| arvo = [[Tšekkoslovakian kommunistinen puolue|Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen]] ensimmäinen sihteeri
| virassa = 5. tammikuuta 1968 – 17. huhtikuuta 1969
| edeltäjä =
Rivi 54:
}}
'''Alexander Dubček''' ([[27. marraskuuta]] [[1921]] [[Uhrovec]] – [[7. marraskuuta]] [[1992]] [[Praha]]<ref name="MMM1994">Mitä Missä Milloin 1994 s. 38. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9</ref>) oli tšekkoslovakialainen [[poliitikko]]. Hän toimi [[
==Varhaisvaiheet==
Rivi 63:
Dubčekin perhe kuuli [[Interhelpo]]sta vuoden 1924 paikkeilla. Se oli työläisten ja maanviljelijöiden osuuskunta, joka auttoi [[Neuvostoliitto]]a teollisuuden ja maatalouden kehittämistyössä. Perhe muutti vuonna 1925 [[kirgisia]]laiseen [[Biškek]]in kaupunkiin, yli 6 000 kilometrin päähän kotoaan. Monelle Interhelpon 303 jäsenestä Kirgisian alkukantaiset olot olivat pettymys. Ensimmäisiltä kuukausilta ei saatu lainkaan palkkaa, ja asuntoina olivat vuoden 1905 [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän ja Japanin välisen sodan]] aikaiset sotilasparakit. Neuvostoliiton johtaja [[Josif Stalin]] kielsi osuuskunnan toiminnan vuonna 1943. Muuten Dubček kuvailee lapsuuttaan Kirgisiassa onnelliseksi.<ref name="Dubček20-21"/>
Vuonna 1929 Neuvostoliitossa aloitettiin kollektivisointi, joka ulottui seuraavana vuonna myös Kirgisiaan. Nuori Alexander muistaa nähneensä [[Ukraina]]sta ja Venäjältä karkotettuja talonpoikia. Perhe asui tuolloin
Vuonna 1935 sattui välikohtaus, jonka vuoksi perheen äiti ja vanhempi poika Julius muuttivat takaisin kotimaahan. Alexander jäi isänsä kanssa Neuvostoliittoon vielä kolmeksi vuodeksi. Vaikka veli ja äiti olivat poissa, elämä oli muuten onnellista. Vuodesta 1936 lähtien aikuisten elämä alkoi kuitenkin synkentyä, ja se heijastui myös lapsiin ja nuoriin. Koulussa opettajat käskivät leikata kirjoista irti sellaisista henkilöistä kertovia sivuja, jotka oli julistettu ”vallankumouksen vihollisiksi”. Erityisen hämmentävä oli [[Nikolai Buharin|Buharinin]], [[Genrih Jagoda|Jagodan]] ja [[Aleksei Rykov|Rykovin]] oikeudenkäynti maaliskuussa 1938: kuinka oli mahdollista, että aikaisemmin sankareina pidetyt henkilöt olivatkin nyt valtion vihollisia?<ref>Dubček 1993, s. 40–41.</ref>
| |||