Ero sivun ”Šaria” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Šarian erikoispiirteitä: yritys parantaa tekstiä, jossa on edelleen paljon keskeneräisyyttä |
→Šarian erikoispiirteitä: kalifaatti ja polittinen valta |
||
Rivi 28:
== Šarian erikoispiirteitä ==
Islaminuskon mukainen valtiollinen ja oikeusajattelu poikkeaa länsimaisesta, vaikka puhtaasti vain šariaan perustuva järjestelmä ei olekaan käytössä missään muslimimaassa muuten kuin korkeintaan teoriassa. Koska Jumalan laki on ikuinen ja muuttumaton, mitään uutta lainsäädäntöä ei voi olla eikä lainsäädäntöelimiä siten tarvita. <ref name=":5" /> Ylin poliittinen valta kuuluu kalifille, joita maailmassa voi olla vain yksi kerrallaan.<ref>Reliance of the Traveller, 2017, 638 (o25.1)</ref> Islamin mukaista kalifaattia ei kuitenkaan instituutiona ole ollut sen jälkeen, kun Turkki lakkautti kalifaattinsa vuonna 1924 (poikkeuksena korkeintaan lyhytikäinen ISIS -kalifaatti vuosina 2014-2017).
Lain tulkitsijat eivät ole valtion virkamiehiä vaan uskonnollisia luottohenkilöitä. Valtio nimitti tuomarit eli ''qadit'', joiden tehtävänä oli jakaa oikeutta tuomioistuimissa, mutta ei tulkita lakia. Lain tulkinta kuului [[mufti]]lle, joka antoi lainopillisia tulkintoja, eli [[fatwa|fatwoja]]. Fatwa oli luonteeltaan uskonnollinen mielipide, joten samasta asiasta saattoi olla useita erilaisia fatwoja. Oikeuspäätöksen toimeenpano jäi tavallisesti kanteen esittäjän omalle vastuulle.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jaakko Hämeen-Anttila|Nimeke=Islamin käsikirja|Vuosi=2004|Sivu=158-163|Julkaisija=Otava}}</ref>
Šarian merkitys tekee islamista länsimaisittain katsottuna totaalisen opin, koska sen myötä islamista katoavat rajat julkisen ja yksityisen, uskonnon ja politiikan sekä moraalin ja lakikirjan välillä. Islam ei ole yksityisasia, sillä tunnustautuminen muslimiksi liittää ihmisen muslimien yhteisöön, joka sen jälkeen valvoo hänen käyttäytymistään jopa kuolemantuomion avulla. Myös luopuminen islamista eli apostaasi on kiellettyä ja saattaa apostaatin hengenvaaraan, koska siitä seuraa kuolemantuomio.<ref>Umdat al-Salik, 2017, 109 (f1.3)</ref> Printeinen hadith -kirjallisuus onkin täynnä tappamiskehotuksia uskostaan luopuneille.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://sunnah.com/search/?q=The+Prophet+said%3A+whoever+discards+his+religion%2C+kill+him|nimeke=The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips|tekijä=|julkaisu=sunnah.com|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref> Asialla on myös kannatusta, sillä vuonna 2010 Pew tutkimuskeskuksen tekemässä kyselyssä Egyptin muslimeista 84% ja Jordanian muslimeista 86% kannatti apostaatin tappamista. Vastaavat luvut Nigeriassa olivat 51% ja Indonesiassa 30%. <ref name=":9" /> Todellisuudessa kuolemantuomio apostaasista on nykyisin voimassa vain kahdeksassa muslimimaassa, niiden joukossa Sudan, Iran, Mauritania ja Saudi-Arabia.<ref name=":9">{{Verkkoviite|osoite=https://www.economist.com/international/2012/11/24/no-god-not-even-allah|nimeke=No God, not even Allah|tekijä=|julkaisu=The Economist|ajankohta=24.11.2012|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
|