Ero sivun ”Paavo Kastari” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo
Uusi kuva, aiempi toisaalle artikkeliin; pientä wl-fiksausta; pari ongelmaa merkitty; artikkelin tyyli kaipaisi kohennusta
Rivi 2:
| nimi = Paavo Kastari
| alkuperäinen nimi =
| kuva = Lehtinen-Fieandt-Paavo Kastari 1973.jpg
| leveys =
| kuvateksti = Hallitusneuvos [[Wäinö Häkkinen]] ja ministerit [[Rainer von Fieandt]] ja Paavo Kastari veturihytissä vuonna 19581973.
| arvo =
| virassa =
Rivi 22:
| vaalipiiri =
 
| syntymäaika = [[13.{{Syntymäaika marraskuuta]]ja [[ikä|13|11|1907]]||1}}
| syntymäpaikka = [[Kuru]]
| kuolinaika = {{kuolinaika ja ikä|13|11|1907|27|4|1991}}
Rivi 59:
| kunniamerkit =
}}
'''Paavo Kristian Kastari''' ([[13. marraskuuta]] [[1907]] [[Kuru]] &ndash; [[27. huhtikuuta]] [[1991]] [[Helsinki]]) oli suomalainen oikeustieteilijä, [[professori]],<ref name="Autio">{{Kirjaviite | Tekijä=Autio, Veli-Matti (toim.) | Nimeke=Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel | Julkaisija=Helsingin yliopisto | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=1997 | Isbn=951-45-7818-X | Sivu=199–200 }}</ref> [[eduskunnan oikeusasiamies]], presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] pitkäaikainen ystävä, [[Suojelupoliisi|Valpon]] päällikkö ja [[ammattiministeri]] kahdessa [[Virkamieshallitus|virkamieshallituksessa]].<ref name = KKO78>{{Verkkoviite | Osoite =http://runeberg.org/kuka/1978/0364.html| Nimeke =Kuka kukin on 1978 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Otava| Viitattu = 8.3.2013 }}</ref><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Hidén, Mikael|Otsikko= Kuolleita: Paavo Kristian Kastari| Julkaisu = Lakimies| Ajankohta = 1991|Vuosikerta = 89| Numero = 6| Sivut = 838–840|Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = |Kieli = {{fi}}| Lopetusmerkki = }}</ref> Hän oli naimisissa professori [[Irma Kastari]]n kanssa.
 
==Ammatillinen toiminta==
===Yliopistoura===
[[Tiedosto:Paavo Kastari.jpg|thumb|Paavo Kastari jatkosodassa]]
Paavo Kastari oli oikeustieteilijä. Hän suoritti [[Helsingin yliopisto]]ssa ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1931, ja lakitieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1934.<ref name="Autio" /> Hän oli [[K. J. Ståhlberg]]in oppilas ja myöhemmin työtoveri [[lainvalmistelukunta|lainvalmistelukunnassa]]. Tämän vaikutus näkyi myöhemmin hänen työssään.
 
Kastari esitteli 1930-luvulla ensimmäisenä suomalaiselle lukijakunnalle [[Hans Kelsen]]in.{{selvennä|Mihin tämä liittyy ja kuka näin on todennut?}}
 
Kastarin väitöskirja valmistui jo ennen [[talvisota]]a. Hän teki siitä kolme kopiota, jotka hän talvisodan aikana sijoitti pommitusten varalta eri puolille kaupunkia. Väitöstilaisuus oli syksyllä [[1940]] aiheesta "Eduskunnan hajoitus Suomen oikeuden mukaan." Tilaisuus radioitiin ja osa taltioitiin myös äänilevylle. Väitöskirjassa herätti keskustelua Kastarin tulkinta presidentin ja valtioneuvoston välisistä suhteista, joka oli vastoin silloista, jo K. J. Ståhlbergin presidenttikaudella vallinnutta käsitystä.
 
Kastari teki merkittävimmän uran toimimalla [[Helsingin yliopisto]]n valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina [[1956]]&ndash;[[1973]]. Hän oli aikaisemmin hoitanut professuuria virkaatekevänä ja oli myös julkisen oikeuden apulaisprofessori vuosina [[1946]]–[[1956]]1946–1956. Lisäksi hän oli oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani vuosina 1965–1966.<ref name = KKO78/>
 
Kastari kirjoitti useita valtiosääntöoikeuden teoksia. Eläkevuosina hän sai valmiiksi vuonna [[1977]] kirjan ''Suomen valtiosääntö'',<ref>Kastari, Paavo: ''Suomen Valtiosääntö.'' 1970. ISBN 951-9027-32-7</ref> joka herätti huomiota vuoden [[1978]] presidentinvaalien alla. Siinä Kastari ruoti perusteellisesti presidentin valta-asemaa. Kirjan esipuheessa hän palasi kiistaansa vuoden 1940 väitöstilaisuuden vastaväittäjänsä kanssa, jolloin hän väitti muun muassa, että parlamentarismin vuoksi presidentin ja valtioneuvoston välisessä ristiriidassa presidentti joutuu viime kädessä taipumaan valtioneuvoston enemmistön edessä. Presidentti ei hänen mukaansa saa tehdä sellaista päätöstä, jota valtioneuvoston enemmistö vastustaa.
[[Tiedosto:Paavo Kastari.jpg|thumb|Paavo Kastari jatkosodassa]]
Kastari kirjoitti useita valtiosääntöoikeuden teoksia. Eläkevuosina hän sai valmiiksi vuonna [[1977]] kirjan ''Suomen valtiosääntö'',<ref>Kastari, Paavo: ''Suomen Valtiosääntö.'' 1970. ISBN 951-9027-32-7</ref> joka herätti huomiota vuoden [[1978]] presidentinvaalien alla. Siinä Kastari ruoti perusteellisesti presidentin valta-asemaa. Kirjan esipuheessa hän palasi kiistaansa vuoden 1940 väitöstilaisuuden vastaväittäjänsä kanssa, jolloin hän väitti muun muassa, että parlamentarismin vuoksi presidentin ja valtioneuvoston välisessä ristiriidassa presidentti joutuu viime kädessä taipumaan valtioneuvoston enemmistön edessä. Presidentti ei hänen mukaansa saa tehdä sellaista päätöstä, jota valtioneuvoston enemmistö vastustaa.
 
Kastarin yliopistoura päättyi eläkkeelle vetäytymiseen 1970-luvun opiskelijaradikalismin vuosina. Vuoden 1970 maaliskuun opiskelijakuohunnan aikana hän leimautui vanhoilliseksi, koska ei suostunut muuttamaan luentojaan keskusteluksi hallinnonuudistuksesta.
 
Kastari sai tutkijantyöstään [[Suomen Kulttuurirahasto|Suomen kulttuurirahaston]] 30 000 markan kunniapalkinnon [[1981]]. Hänet vihittiin Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan [[riemutohtori]]ksi vuonna [[1990]].
 
===Valpon päällikkö===
Saksan tappio Stalingradin piirityksessä talvella 1943 heikensi saksalaismielisten asemaa hallinnossa, jolloin Valpon päällikkönä toiminut [[Arno Anthoni]] korvattiin Paavo Kastarilla, joka oli tehtävään komennettuna vuoden [[1944]] helmikuun lopusta saman vuoden marraskuuhun.<ref>Lindqvist, Jukka: ''Kuolemaan tuomitut'', s. 160-161 Diss. 1999. ISBN 951-855-176-6</ref> Poliittisen tilanteen muututtua hänet korvattiin vasemmistolaisemmalla seuraajalla. Osittain Kekkosen myötävaikutuksella hän pääsi vuonna 1948 useaksi kuukaudeksi luennoimaan [[Cambridgen yliopisto]]on ja palasi kotimaahan vasta olojen vakiinnuttua saman vuoden syksyllä.
 
===Valtioneuvoston jäsen===
[[Tiedosto:Lehtinen-Fieandt-Kastari.jpg|pienoiskuva|Hallitusneuvos [[Wäinö Häkkinen]] ja ministerit [[Rainer von Fieandt]] ja Paavo Kastari veturin hytissä vuonna 1958.]]
Vielä Kastarin aikakaudella oikeustieteellisen tiedekunnan professorien toimenkuvaan kuului käytännössä yhteiskunnallisiin tehtäviin osallistuminen ja usein myös pistäytyminen ministeritehtävissä.
 
Rivi 91 ⟶ 92:
 
===Oikeuslaitosura===
Kastari toimi [[eduskunnan oikeusasiamies|eduskunnan oikeusasiamiehenä]] [[1952]]&ndash;[[1956]]. Hän oli [[Valtakunnanoikeus|valtakunnanoikeuden]] jäsen vuosina [[1972]]&ndash;[[1973]]. Lisäksi hän oli Haagin kansainvälisen [[Pysyvä välitystuomioistuin|pysyvän välitystuomioistuimen]] jäsen.
 
Lakitieteen kandidaattina ollessaan Kastari kirjoitti 1935 ''[[Suomalainen Suomi]]'' -aikakauslehteen (myöhemmin ''[[Kanava (aikakauslehti)|Kanava]]'') artikkelin "Uuden Saksan oikeusjärjestys". Kirjoituksessa tarkastellaan kriittisesti prosessia, jossa [[totalitaarinen]] järjestelmä (tunnustusvaltio) alistaa oikeuslaitoksen [[kansallissosialismi]]a palvelevaksi oikeuden irvikuvaksi, jossa yksittäisellä kansalaisella ei ole mitään oikeusturvaa viranomaisten mielivaltaa vastaan. <ref>Artikkeli on luettavissa muun muassa kirjoituskokoelmassa ''Meihin pahentuvat monet''. Suomalainen Suomi – Kanava 75 vuotta. Yhtyneet Kuvalehdet.</ref>
 
==Urho Kekkosen ystävä==
{{Lähteetön|Kekkosen ja Kastarin ystävyydestä kertovassa kappaleessa ei ole yhtään lähdettä. Kuten ei myöskään yhden lauseen Muu toiminta -kappaleessa.}}
Paavo Kastari kuului presidentti Urho Kekkosen läheisiin ystäviin. He tutustuivat jo 1930-luvun alussa Helsingin yliopiston lakitieteellisessä tiedekunnassa. Ystävyys jatkui käytännössä Kekkosen kuolemaan asti. Kastari kuului [[Tamminiemen saunaseura]]an.