Ero sivun ”Buster Keaton” versioiden välillä

'''Joseph Francis ”Buster” Keaton''' ([[4. lokakuuta]] [[1895]] [[Piqua]], [[Kansas]] – [[1. helmikuuta]] [[1966]] [[Los Angeles]], [[Kalifornia]]) oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] mykän kauden elokuvakoomikko ja [[elokuvaohjaaja|-ohjaaja]]. Hän oli yksi aikakautensa suosituimpia näyttelijöitä ja elokuvahistorian merkittävimpiä koomikoita. Buster Keatonin tavaramerkki olivat hänen ilmeettömät kasvonsa, jotka toivat hänelle lempinimen "Suuri”Suuri kivikasvo"kivikasvo” (''The Great Stone Face'').<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://rogerebert.suntimes.com/apps/pbcs.dll/article?AID=/20021110/REVIEWS08/40802001/1023 | Nimeke=The Films of Buster Keaton (1923) | Ajankohta=10.11.2002 | Tekijä=Ebert, Roger | Julkaisu=Rogerebert.com | Viitattu=30.8.2009 | Kieli={{en}} }}</ref>

Kolmevuotiaana Keaton alkoi esiintyi vanhempiensa kanssa nimellä ''Three Keatons''. Äiti Myra soitti [[saksofoni]]a, kun isä Joe ja Buster esiintyivät lavalla. Esityksen juonena oli myrskyisä isä-poikaisä–poika-suhde: Buster oli tottelematon isää kohtaan ja isä vastasi tähän heittämällä pojan päin lavasteita, orkesterisyvennykseen tai jopa yleisöön. Keaton oppi kaatumaan ja putoamaan turvallisesti, ja hän harvoin loukkaantui tai sai edes mustelmia ohjelmanumerostaan. Keatonien esittämää komedialajia syytettiin lasten pahoinpitelystä, mutta Buster Keaton korosti myöhemmin, ettei hänen isänsä koskaan pahoinpidellyt häntä ja että hurjan näköiset kaatumiset ja ilmalennot olivat ammattimaista fyysistä komediaa. Itse asiassa Keaton piti esiintymisestä niin paljon että nauroi isän heitellessä häntä lavalla. Yleisö ei kuitenkaan pitänyt siitä, että Keatonista oli silmin nähden hauskaa joutua isänsä ”pahoinpitelemäksi”, joten hän alkoi pitää kasvonsa vakavina ja ilmeettöminä koko esityksen ajan. Ilmeettömistä kasvoista tuli Keatonin tavaramerkki koko hänen loppu-uransa ajaksi, ja ne toivat hänelle lempinimen ”suuri kivikasvo”. Myöhemmin myös muut Keatonin sisarukset otettiin mukaan esitykseen.

Fatty Arbuckle jätti lyhytfilmit 1920 ja siirtyi tekemään kokoillan elokuvia, jolloin Schenck antoi Keatonille oman tuotantoyksikön ja tämä korvasi Arbucklen studion päätähtenä. Vuosina 1920–1923 Keaton teki yhdeksäntoista kaksikelaista lyhytkomediaa ja nautti Buster Keaton Productions -tuotantoyksikkönsä johtajana täyttä itsenäisyyttä työnsä suhteen. Keatonin elokuvia leimasi akrobaattisten temppujen lisäksi kuiva ja usein absurdi huumori, joka erotti ne tavanomaisista törmäily- ja kakunheittokomedioista. Filmissä ''Viikko rakennusmiehenä'' (''One Week'', 1920) vastanaineet Keaton ja Sybil Sealy yrittävät koota osissa toimitettavan tee-se-itse -talon katastrofaalisin seurauksin. ''Kalpeanaamassa'' (''The Paleface'', 1922) Keaton selviää hengissä intiaanien polttoroviolta ompelemalla itselleen puvun [[asbesti]]sta. Ehkä kuuluisimmassa lyhytfilmissään ''[[Poliisit (vuoden 1922 elokuva)|Poliisit]]'' (''Cops'', 1922) Keaton joutuu satojen poliisien armeijan takaa-ajamaksi ja livahtaa heiltä kerta toisensa jälkeen erilaisilla nerokkailla tempuilla, onnistuen lopulta lukitsemaan koko poliisilauman putkaan.