Ero sivun ”Napoleon III” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Täsmennystä botin avulla: Vilhelm I korvattiin link(e)illä Vilhelm I (Saksa) |
||
Rivi 149:
Toinen heinäkuuta vuonna 1870 Ranskan hallitus sai tiedon, että Hohenzollernin prinssi Kaarle oli valittu sittenkin Espanjan kuninkaaksi. Ranskan ulkoministeri piti puheen, että ”vieras valta horjuttaa nyt Ranskaa ja Euroopan tasapainoa ja Ranska tekee velvollisuutensa epäröimättä”. Otto von Bismarck keskusteli diplomaattien kanssa ja totesi, että Ranska on selvästi varautunut sotaan. Hohenzollernin prinssi Kaarle vetäytyi kuninkuudesta ja näytti, että rauha säilyy.<ref>Grimberg,C.: Kansojen historia, osa 19, 376-377, 1984</ref>
Vaimonsa tuella keisari teki nyt kohtalokkaan virheensä. Hän päätti läksyttää Preussin kuningasta ja pyysi tätä vakuuttamaan, että ei tue enää ketään Espanjan valtaistuimelle. Ranskan lähettiläs ojensi keisarin sähkösanoman Preussin kuninkaalle [[Vilhelm I (Saksa)|Vilhelm I]]:lle, joka antoi sen Otto von Bismarckille. Bismarck päätti ”paranneltuaan” sähkeen sisältöä julkaista sen. Nyt sähke näytti siltä, että Ranska olisi törkeästi loukannut Preussin kuningasta henkilökohtaisesti. Niin Pohjois-Saksassa kuin yhdistymiseen vastahakoisesti suhtautuneessa etelässäkin syntyi nyt isänmaallinen vihantunne ranskalaisia kohtaan. Vastaava tunne levisi Ranskaan ja se julisti sodan Preussille 19. heinäkuuta 1870.<ref>Grimberg,C.:Kansojen historia, osa 19,376-379</ref>
Keisari päätti seurata armeijaansa taistelukentälle. Tämän hän teki vastoin sukulaistensa ja lääkärinsä toivetta. Lääkäri oli todennut keisarin niin sairaaksi, että tämä ei kestäisi sodan rasituksia. Käytyään messussa ja varmistettuaan, että poika on turvassa, hän lähti seuraamaan armeijaansa. Siviiliasiat hän jätti puolisonsa hoidettaviksi.<ref>Corley, T.A.B.: Democratic Despot, 334-337,1961</ref>
| |||