Ero sivun ”Aimo Aaltonen” versioiden välillä

121 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
tietoa Aaltosen vaiheista ja ajattelusta
(aukt.)
(tietoa Aaltosen vaiheista ja ajattelusta)
Aimo Aaltonen oli ammatiltaan [[kirvesmies]], kuten isänsäkin.<ref name="Kb" /> 1920-luvulla hän elätti itsensä Paraisten seudulla työskentelemällä lisäksi muurarina, tehtaissa ja maatiloilla. 1930 nuori kommunisti siirtyi kansakoulupohjalta [[Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopisto]]on [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]iin, jossa hän opiskeli kaksi ja puoli vuotta. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Aaltonen sai Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsenkirjan. Tammikuussa 1933 hän tuli Suomeen organisoimaan maanalaista toimintaa mutta palasi syksyllä Neuvostoliittoon, jossa jatkoi vielä vuoden [[Moskova]]n [[Lenin-koulu]]ssa. Samalle kurssille osallistuivat muun muassa [[Ville Pessi]], [[Martti Malmberg]], Antti A. Timonen ja Hemming Lindholm. Aaltonen palasi Suomeen organisoimaan SKP:n sotilaslinjan työtä.<ref name="Kb" />
 
Suomeen paluu ei sujunut hyvin, sillä Aaltonen pidätettiin pian, ja hän sai viettää seuraavat kymmenen vuotta Suomen valtion [[turvasäilö]]ssä ja vankiloissa poliittisista syistä vangittuna. [[Arvo Tuominen|Poika Tuominen]] sanoi viimeiseksi jääneessä haastattelussaan, että Aaltonen vapautettiin viimeisenä. [[Otto Wille Kuusinen]] olisi mieluusti jättänyt miehen vankilaan.
 
== Sotien jälkeen SKP:n ja Valpon johtoon ==
 
Aaltonen joutui lähtemään Valpon apulaispäällikön paikalta vuonna 1947. [[Kokoomus|Kokoomuksen]] eduskuntaryhmän puheenjohtaja [[Arvo Salminen]] oli jo syksyllä 1945 tehnyt eduskuntakyselyn Valpon pidättämien henkilöiden saamasta kohtelusta. Toisaalta [[valvontakomissio]] oli ilmaissut tyytymättömyytensä Valpon kömpelöihin menettelytapoihin ja toiminnan tehottomuuteen. Joukko oikeistolaisia ylioppilaita oli vappuna 1946 muun muassa häirinnyt työväen vappujuhlia ja heittänyt suuren kiven valvontakomission päämajan [[Hotelli Torni]]n seinään, minkä vuoksi valvontakomissio arvosteli Valpoa sille kuuluvien tehtävien laiminlyönnistä ja vaati siltä kovempia otteita neuvostovastaisen propagandan tukahduttamiseksi.<ref>Huttunen 1974, s. 269.</ref>
 
[[Arvo Tuominen|Arvo "Poika" Tuominen]] kirjoittaa teoksessaan ''[[Kremlin kellot]]'', että Aaltonen sopi paitsi luonteensa myös koulutuksensa puolesta paremmin Valpon päälliköksi kuin puolueen puheenjohtajaksi. Samoin hän sanoo [[Yrjö Sirola]]n antaneen myös Aaltoselle, kuten suurelle osalle muutakin myöhempää suomalaista kommunistijohtoa, äärimmäisen huonon lopputodistuksen [[Lenin-koulu]]sta, jonka suomalaisen sektorin pääopettaja Sirola oli.<ref>Tuominen, Arvo: Kremlin kellot, kuvaliite ja luku '''Moskovan Lenin-koulussa</ref>
 
Aaltonen valittiin presidentin valitsijamieheksi [[Suomen presidentinvaali 1956|vaaleissa 1956]], jolloin [[Urho Kekkonen]] valittiin presidentiksi kahden äänen enemmistöllä. Kansandemokraattien hylättyä toisella kierroksella oman ehdokkaansa Aaltonen joutui valitsemaan kahden vihamiehensä välillä ja totesi Kekkosen kannaltaan paremmaksi vaihtoehdoksi.<ref>Aaltosen päiväkirjat maaliskuu 1956. Kansan Arkisto.</ref>
 
==Syrjäyttäminen ja myöhemmät vaiheet==
SKP:n 14. edustajakokouksessa Turussa kesällä 1966 Aaltonen työnnettiin syrjään puheenjohtajan paikalta, minkä tämä koki kovana henkilökohtaisena loukkauksena; hän poistui SKP:n puoluetoimistosta hyvästiä sanomatta ja ovet paukkuen.<ref>Huttunen 1974, s. 482.</ref> KeskuskomiteaanAaltosen edelleensyrjäyttämistä jääneestäon Aaltosestakuvattu tulimyöhemmin kommunistien keskuudessa [[Taistolaisuus|SKP:n opposition]]linjan alkuajanmuuttumisen kärkihahmo,ja jokahajaannuksen kuuluisassamerkiksi, puheessaanpuolue näkijakautui puolueenkahteen lippuunryhmään: ”pesiytyneeneurokommunisteihin luteita”.ja Hän jatkoi opposition nuoremman johdon taustavaikuttajana vielä pitkään 1970marxisti-luvullaleninisteihin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Urho nameJokinen|Nimeke="L99s150">Leppänen,Taistelu Veli-PekkaSKP:n ''Kivääri vai äänestyslippu''päälinjasta|Vuosi=1985|Sivu=25, s. 15034, 152.46|Julkaisija=Kirjapaino Edita 1999.Kursiivi}}</ref> Seuraajaansa Aarne Saarista Aaltonen luonnehti ”kompromissimaakariksi”.
 
Vuoden 1970 SKP:n 15. edustajakokouksessa yritettiin paikata hajaannusta eurokommunististen "uudistajien" ja perinteisten marxisti-leninistien välillä. Marxisti-Leninistinen "oppositio" piti yhä kiinni asemistaan Aaltosen syrjäyttämisestä huolimatta. Aaltosesta tuli [[Taistolaisuus|SKP:n opposition]] alkuajan kärkihahmo, joka kuuluisassa puheessaan näki puolueen lippuun ”pesiytyneen luteita”. Hän jatkoi opposition nuoremman johdon taustavaikuttajana vielä pitkään 1970-luvulla.<ref name="L99s150">Leppänen, Veli-Pekka: ''Kivääri vai äänestyslippu'', s. 150, 152. Edita 1999.</ref> Seuraajaansa Aarne Saarista Aaltonen luonnehti ”kompromissimaakariksi”.
 
Aaltonen kuoli vuonna 1987. Hänet siunattiin Helsingissä vain lähimpien läsnä ollessa ja uurna laskettiin [[Malmin hautausmaa]]lla olevaan SKP-johdon yhteishautaan kaikessa hiljaisuudessa.
 
==Ajattelu ja luonne==
AaltosenAaltonen ideologiakannatti oli tiukan dogmaattisesti tulkittutyypillistä [[marxismi-leninismi]]<nowiki/>ä, jonka asemaa ei tullut horjuttaa millään tavalla. Tältä pohjalta vannoutunut internationalisti uskaltautui kuitenkin joskus jopa arvostelemaan neuvostoliittolaisten tovereiden ”suorastaan järjettömiä vaatimuksia”.<ref name="L99s150" /> Vuoteen 1953 asti Aaltosen työhuoneen sisustukseen kuului [[Lavrenti Berija]]n muotokuva. [[Nikita Hruštšov|Hruštšovin]] vuoden 1956 [[Salainen puhe|Stalin-puheen]] merkitystä Aaltonen väheksyi.<ref>Leppänen 1999, s. 390.</ref> ja sanoi etteivät Stalinin kriitikot arvostele hänen merkitystään objektiivisesti. Aaltonen vetosi, että Stalin toimi oman aikakautensa vaatimilla metodeilla ja virheistä huolimatta Stalinin johdolla oli luotu vahva kommunistinen liike.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Bengt Matti|Nimeke=Finlands kommunistiska parti|Vuosi=1965|Sivu=13|Julkaisija=Utrikespolitiska institutet i Stockholm}}</ref>
 
Aaltosen luonnetta on kuvailtu epäluuloiseksi ja konspiratiiviseksi. Hänen tapansa tehdä politiikkaa oli usein runnova eivätkä hänen ihmissuhdetaitonsa olleet huippuluokkaa. Tästä huolimatta Aaltonen oli suosittu SKP:n Turun peruskaaderiston keskuudessa ja osasi hän olla myös seurallinen pienemmässä porukassa.<ref name="L99s150" />
 
==Lähteet==
13

muokkausta