Ero sivun ”Ristiretket” versioiden välillä

638 merkkiä lisätty ,  7 kuukautta sitten
[[Kuva:1283 Descriptio Terrae Sanctae.jpg|thumb|left|200px|[[Jerusalem]].]]
 
Arabit olivat valloittaneet [[Jerusalem|Jerusalemin]] Itä-Roomalta [[600-luku|600-luvulla]], mutta kristittyjen [[Pyhiinvaellus|pyhiinvaellukset]] sinne jatkuivat.<ref name="multiple4">Madden s. 22</ref> Jerusalemin pyhiä paikkoja olivat muun muassa perimätietoon perustuvat paikat [[Jeesus|Jeesuksen]] kuolin- sekä hautapaikasta. Muutenkin "Pyhänä maana" tunnettu [[Lähi-itä|Lähi-idän]] alue nykyisen [[Israel]]in alueella oli kristityille pyhää, koska Jeesuksen katsottiin eläneen juuri siellä.<ref name="multiple4" /> Egyptiä hallinneet [[fatimidit]] kiristivät suhtautumista kristittyihin alamaisiinsa 1000-luvun alussa. Vuonna [[1009]] Egyptiähe hallinneetmääräsivät fatimiditJerusalemin määräsivät [[Pyhän haudan kirkko|Pyhän haudan kirkkona]] tunnetun rakennuksen purettavaksi ja estivät kristittyjen pyhiinvaellukset Jerusalemiin.<ref name=":0" /> Myöhemmin kalifit rakensivat kirkon uudelleen [[Bysantin valtakunta|Bysantin]] myöntämien avustusten turvin.<ref>Madden s. 23</ref>
 
Jerusalemissa kohtasivat eri uskontojen väliset ristiriidat. Jerusalem oli juutalaisen uskonnon pyhä kaupunki. Kristityille Jerusalem oli pyhä paitsi Vanhan Testamentin kertomusten nojalla myös Kristuksen ristiinnaulitsemisen paikkana. Arabiuskonnossa Jerusalem nousi keskipisteeksi kalifi [[Abd al-Malik ibn Marwan|Abd al-Malikin]] aikana, jolloin sinne rakennettiin arabivaltion keskuspyhäkkö elikeskuspyhäköksi [[Kalliomoskeija]].<ref name=":1" /> Myöhemmin800-luvun alkuun mennessä islamiksi kiteytyneen arabiuskonnon tärkeimmiksi paikoiksi tulivat Mekka ja Medina, mutta Jerusalem säilyttipiti asemansa heti niiden jälkeen.<ref name=":1" />
 
== Paavi saarnaa ristiretken puolesta ==
[[Kuva:Saint Urbain II prêchant la croisade.jpg|thumb|300px|Paavi [[Urbanus II]] saarnaa ristiretken puolesta. Todellisuudessa saarna ei tapahtunut rakennuksen sisätiloissa, vaan väenpaljouden takia se pidettiin ulkona.]]
 
Egyptin fatimidit olivat 1000-luvun alussa estäneet pyhiinvaellukset Pyhälle maalle, mikä herätti laajaa suuttumusta kristillisessä Euroopassa.<ref name=":0" /> Normannikuningas [[Roger I|Roger d'Hautevillen]] onnistunut Sisilian valtaus 1060-1070 -luvuilla oli toisaalta osoittanut muslimivallassa olevia heikkouksia.<ref name=":0" /> 1000-luvulla Lähi-itään nousi uusi imperiumi, kun Keski-Aasiasta tulleet turkkilaiset [[seldzukit]] kukistivat [[Buijidit|buijidien]] vallan Bagdadissa ja valtasivat suuria alueita.<ref name=":0" />
Vuonna [[1095]] [[Bysantin keisari]] [[Aleksios I Komnenos]] pyysi apua paavi [[Autuas Urbanus II|Urbanus II]]:lta [[seldzukit|seldzukkeja]] vastaan. Urbanus innostui tästä ja alkoi saarnata ristiretkeä Jerusalemin vapauttamiseksi. Ristiretkiaate voidaan katsoa alkaneen vuonna 1095 Paavi [[Urbanus II]]:n [[Clermontin kirkolliskokous|Clermontin kirkolliskokouksessa]] pitämän saarnan seurauksena.<ref>[http://www.fordham.edu/halsall/source/urban2-5vers.html Medieval Sourcebook: Urban II (1088–1099): Speech at Council of Clermont, 1095, Five versions of the Speech]</ref> Urbanus II ei esittänyt kokouksessa ristiretkiaatetta omana ajatuksenaan, vaan ilmoitti sen olevan [[Jumala (kristinusko)|Jumalan]] tahto ja käsky.<ref name=Ristiretket>{{Kirjaviite | Tekijä=Régine Pernoud | Nimike=Ristiretket | Sivu = 23 | Julkaisija= WSOY | Vuosi=1965 |}}</ref> Lisäksi paavi "antoi Jumalan hänelle suomalla vallalla kaikkien ristiretkissä menehtyneiden synnit anteeksi", kuten Urbanus II asian kirkolliskokoukselle pitämässään puheessa ilmaisi.<ref name=Ristiretket /> Clermontin kirkolliskokouksessa Urbanus II myös lupasi jokaiselle taistelussa kuolleelle kristitylle ikuisen autuuden .<ref name="ristiretket2">''Kristinuskon historia 2000'' s. 142</ref>
 
Vuonna [[1095]] [[Bysantin keisari]] [[Aleksios I Komnenos]] pyysi apua paavi [[Autuas Urbanus II|Urbanus II]]:lta [[seldzukit|seldzukkeja]] vastaan. Urbanus innostui tästä ja alkoi saarnata ristiretkeä Jerusalemin vapauttamiseksi. Ristiretkiaate voidaan katsoa alkaneen vuonna 1095 Paavi [[Urbanus II]]:n [[Clermontin kirkolliskokous|Clermontin kirkolliskokouksessa]] pitämän saarnan seurauksena.<ref>[http://www.fordham.edu/halsall/source/urban2-5vers.html Medieval Sourcebook: Urban II (1088–1099): Speech at Council of Clermont, 1095, Five versions of the Speech]</ref> Urbanus II ei esittänyt kokouksessa ristiretkiaatetta omana ajatuksenaan, vaan ilmoitti sen olevan [[Jumala (kristinusko)|Jumalan]] tahto ja käsky.<ref name="Ristiretket">{{Kirjaviite | Tekijä=Régine Pernoud | Nimike=Ristiretket | Sivu = 23 | Julkaisija= WSOY | Vuosi=1965 |}}</ref> Lisäksi paavi "antoi Jumalan hänelle suomalla vallalla kaikkien ristiretkissä menehtyneiden synnit anteeksi", kuten Urbanus II asian kirkolliskokoukselle pitämässään puheessa ilmaisi.<ref name="Ristiretket" /> Clermontin kirkolliskokouksessa Urbanus II myös lupasi jokaiselle taistelussa kuolleelle kristitylle ikuisen autuuden .<ref name="ristiretket2">''Kristinuskon historia 2000'' s. 142</ref>
 
Pitämässään puheessa Urbanus II vetosi useasti kansaan, jotta nämä aseistautuisivat ja lähtisivät sotaan Pyhälle maalle. Urbanuksen mukaan Herran temppelistä oli tehty [[Saatana|paholaisen]] istuin ja kaikkein pyhin on häpäisty. Paavin puhe sai heti kansassa aikaan innostuneen vastaanoton, ja ihmisten kerrotaan huutaneen kuorossa "''Deus lo volt!''" ([[suomen kieli|suom]]. ''Jumala tahtoo niin! tai Se on Jumalan tahto'').<ref name="ristiretket2" /> Paavi ei pelkästään pitänyt yhtä puhetta ristiretkien puolesta, vaan hän myös valtuutti useita saarnaajia kiertämään ympäri Eurooppaa ja innostamaan [[Ruhtinas|ruhtinaita]] ja [[Ritari|ritareita]] sotaan. Paavin tavoitteet onnistuivat hyvin, sillä muutamat ruhtinaat vakuuttuivat hankkeesta niin paljon, että myivät omaisuutensa ristiretken rahoittamiseksi.<ref name="ristiretket2" /> Juuri näiden ruhtinaiden ansiosta ensimmäinen ristiretki todella toteutui.<ref name="ristiretket2" /> Esimerkiksi Ala-Lothringenin herttua panttasi linnansa ja myi kaksi omistamaansa maatilaa, joiden tuotoilla hän varusti 1000 ratsumiestä ja 7000 jalkamiestä.<ref name="ristiretket2" /> Eräs Normandian herttua puolestaan panttasi koko herttuakuntansa Englannin kuninkaalle voidakseen varustaa tarpeeksi joukkoja ristiretkeä varten.<ref>''Kristinuskon historia 2000'' s. 143</ref>