Ero sivun ”Korean historia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli
▲Tämä artikkeli käsittelee Korean historiaa ennen alueen jakaantumista kahteen valtioon, [[Korean demokraattinen kansantasavalta|Korean demokraattiseen kansantasavaltaan]] (Pohjois-Koreaan) ja [[Korean tasavalta]]an (Etelä-Koreaan).
'''Korean niemimaalla''' asuu nykyisin yksi kansa, mutta siellä on kaksi valtiota. Historiansa aikana Korea on ollut muusta maailmasta pitkään eristynyt, minkä johdosta alue on väestörakenteeltaan ja kieleltään hyvin yhtenäinen. Ulkovalloista voimakkaimmin Koreassa on sen historian alkuajoista lähtien tuntunut Kiinan vaikutus. Ensimmäinen tunnettu korealainen valtio [[Gojoseon]] joutui kiinalaisten valtaan noin 100 vuotta ennen [[ajanlasku]]n alkua. Kiinalaisvaikutuksen heikennyttyä Koreaan syntyi ajanlaskun alun ensimmäisinä vuosisatoina [[Korean kolme kuningaskuntaa|kolme kuningaskuntaa]]. Seuraavat ulkoiset valloittajat Koreassa olivat 1200-luvulla hyökänneet mongolit.<ref name="mmm"/>
Mongolit karkotettiin Koreasta vuonna 1392, sotapäällikkö [[Yi Seong-gye]]n johdolla, minkä jälkeen tämän perustama [[Joseon-dynastia]] pysyi vallassa 1900-luvulle asti. Tänä aikana Koreaan juurtui [[konfutselaisuus|konfutselainen]] ideologia. Joseon-dynastia torjui 1500-luvulla kiinalaisten avulla japanilaisten valloitusyrityksen, mutta se voimisti Kiinaa hallinneiden [[mantšut|mantšujen]] valtaa Koreassa. 1800-luvulla Korea joutui jälleen Kiinan ja Japanin kiistojen aiheeksi ja vuonna 1910 Japani valloitti Korean.<ref name="mmm"/>
Japanin kovaotteinen siirtomaapolitiikka synnytti Koreaan suuren japanilaisvihan, joka on jatkunut tähän päivään asti. Japanin valta Koreassa päättyi Japanin kukistumiseen [[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]], minkä jälkeen [[Neuvostoliitto]] miehitti Korean pohjoisosan ja [[Yhdysvallat]] eteläosan. Maa oli tarkoitus yhdistää jälleen yhdeksi Koreaksi, mutta suurvaltojen miehitysaikana etelään syntyi Yhdysvaltoihin nojautuva hallinto, ja pohjoiseen kommunistihallinto. Jännitteet Koreoiden toisilleen vihamielisten hallintojen välillä johtivat [[Korean sota|Korean sodan]] syttymiseen ja raja maiden välillä jäi pysyväksi.<ref name="mmm"/>
==Varhaishistoria==
Rivi 97 ⟶ 102:
=== Maaliskuun 1.päivän liike===
[[Tiedosto:三一运动.jpg|250px|pienoiskuva|Korealaiset osoittavat mieltään itsenäisyytensä puolesta 1. maaliskuuta 1919.]]
Japanilaisviha kyti Koreassa pinnan alla, kunnes maassa syttyivät laajamittaiset protestit vuonna 1919. [[Ensimmäinen maailmansota]] oli päättynyt vuonna 1918 ja [[Tokio]]ssa asuvat korealaiset opiskelijat vetosivat [[Yhdysvaltain presidentti|Yhdysvaltain presidenttiin]] [[Woodrow Wilson]]iin, joka oli puhunut kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta. Tämä aate levisi myös Koreaan ja maassa aloitettiin itsemääräämisoikeutta vaatineita mielenosoituksia. Ajankohta osui yksiin entisen keisari [[Gojong]]in kuoleman kanssa. Hän oli korealaisille yhtenäisyyden ja itsenäisyyden symboli. Mielenosoitus päätettiin järjestää 1. maaliskuuta 1919, pari päivää ennen Gojongin hautajaisia. Uskonnollinen kokoontuminen oli ainoa korealaisille sallittu järjestäytymismuoto, joten liikettä johtivat aluksi sekä [[kristinusko|kristityt]], että [[buddhalaisuus|buddhalaiset]] hengenmiehet, jotka olivat laatineet itsenäisyysjulistuksen. Mielenosoittajat kokoontuivat [[Soul (kaupunki)|Soulin]] [[Pagoda-puisto]]on heilutellen kiellettyjä [[Korean lippu]]ja ja kuuntelemaan itsenäisyysjulistuksen lukemista. Mielenosoitukseen osallistui 300 000 ihmistä ja ne levisivät myös muille paikkakunnille. Liikettä alettiin kutsua ajankohdan mukaan [[Maaliskuun 1. päivän liike|Maaliskuun 1. päivän liikkeeksi]].<ref name="korea158"/><ref name="cs13n"/>
Japani ryhtyi taltuttamaan liikehdintää ja se toi Koreaan uusia armeijan yksiköitä. Korealaiset mielenosoitukset olivat alkujaan rauhanomaisia, mutta Japani ryhtyi tukahduttamaan liikehdintää voimakeinoin, jolloin myös korealaiset vastasivat voimakeinoin. Levottomuuksia jatkui toukokuulle asti, jolloin julkinen vastarinta oli tukahdutettu. Japanilaisten mukaan korealaisia kuoli yhteenotoissa 7500 ja haavoittui 15 000, mutta todelliset uhriluvut ovat todennäköisesti paljon suuremmat. Koko vuonna 1919 korealaisia pidätettiin yli 140 000. Maaliskuun 1. päivän liike tukahdutettiin, mutta se nosti korealaisten kansallistuntoa yli yhteiskuntaluokkien.<ref name="korea158"/>
Japanilaiset kukistivat korealaisten nationalistisen liikehdinnän, mutta mielenosoitusten rauhoituttua Japani myönsi korealaisille enemmän vapauksia 1920-luvulla. Korealaisille sallittiin ammattiliittojen ja muiden sosiaalisten ja taloudellisten liikkeiden perustaminen. Myös [[korean kieli]]sten lehtien julkaisu sallittiin.<ref name="cs7s"/><ref name="korea160"/> Osasyynä ilmapiirin vapautumiseen 1920-luvulla oli Japanin sisäpolitiikan muutos [[siviilihallinto|siviilihallinnon]] kauteen ja [[demokratia]]kehitys.<ref name="korea160"/> Tämä kehityskulku katkesi vuoden 1930 ja [[Suuri lama|suuren laman]] aikohin, kun myös Japani joutui taloudellisiin vaikeuksiin, mikä johti oikeiston vallan vahvistumiseen ja demokratian heikkenemiseen. Valtaan nousivat äärinationalistiset ja militaristiset aatteet laajentumispyrrkimyksineen. Tämä vaikutti välittömästi myös Korean politiikkaan.<ref name="cs7s"/><ref name="korea162"/>
=== Sotatoimien tukialue ===
Kun [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|Kiinan ja Japanin välinen sota]] syttyi vuonna 1937, Koreasta tuli merkittävä tukialue japanilaisille joukoille. Sodan sytyttyä myös japanilaistamistoimet kiihtyivät jälleen. Japani otti tavoitteekseen koko maan [[mobilisaatio|mobilisoimisen]] sotatoimia varten. Tähän liittyi se että Korea piti saada tiiviisti liitettyä Japaniin tavallisena Japanin maakuntana.<ref name="korea162"/><ref name="cs7s"/> [[Korean kieli]]nen opetus kiellettiin vuonna 1937 ja kaikki opetus annettiin vain [[japanin kieli|japaniksi]]. Korealaisia kehotettiin myös ottamaan japanilaiset nimet.<ref name="korea162"/> [[Keisarillisen Japanin armeija]]an värvättiin korelalaisia vapaaehtoisia Kiinaa vastaan käytävään sotaan, ja vuonna 1943 [[asevelvollisuus|asevelvollisuudesta]] tehtiin korealaisille pakollista.<ref name="cs7s"/> Myös kulttuurisesti korealaiset pyrittiin sulauttamaan Japaniin. [[Shintolaisuus|Shintolaisia]] temppeleitä perustettiin ympäri Koreaa ja seremonioihin osallistuminen tuli pakolliseksi.<ref name="cs7s"/><ref name="korea162"/>
Osana Japanin sotaan valmistautumista, 1930-luvulla Koreassa aloitettiin laaja teollistamisohjelma, jotta saatettiin tuottaa [[raaka-aine]]ita ja [[puolivalmiste]]ita Japanin [[raskas teollisuus|raskaalle teollisuudelle]].<ref name="cs7s"/><ref name="korea162"/> Korean teollistuminen oli nopeaa, kun vuonna 1919 teollisuudessa työskenteli vain noin 50 000 ihmistä, vuonna 1945 heitä oli jo noin pari miljoonaa. Korealaisten työläisten palkka oli alle puolet japanilaisten työläisten keskipalkasta ja työaikakin oli huomattavasti pidempi. Koreaan syntyi myös runsaasti uusia teollisuusyrityksiä, jotka suurimmaksi osaksi olivat japanilaisten [[zaibatsu]]jen omistamia.<ref name="korea162"/>
Suurimmalle osalle korealaisista Kiinan ja Japanin välisen sodan aikakausi merkitsi synkintä jaksoa Korean japanilaisvallan aikana.<ref name="cs13n"/> Kiinan ja Japanin välisen sodan kuluessa korealaisia alettiin ottaa myös pakkotyöhön Korean ulkopuolelle. Vuonna 1944 korealaisista 16 prosenttia, yhteensä noin neljä miljoonaa, oli lähetetty pakkotyöhön. Erityinen pakkotyön muoto oli korealaisten naisten ottaminen japanilaissotilaiden [[lohtunaiset|lohtunaisiksi]]. Tähän [[pakkoprostituutio]]on pakotettiin ainakin 20 000 korealaisnaista.<ref name="korea162"/>
[[Tiedosto:IJA Special Volunteers by Korean people.JPG|250px|pienoiskuva|[[Keisarillisen Japanin armeija]]an kuuluneita korealaisia vapaaehtoisia vuonna 1943.]]
1920-luvun vapaampi kausi oli antanut mahdollisuuden erilaisten liikkeiden muodostumiselle. Kommunistinen ideologia oli saanut jalansijaa Koreassa 1920-luvulla ja vuonna 1925 perustettiin [[Soul (kaupunki)|Soulissa]] [[Korean kommunistinen puolue]] ''(KCP)''.<ref name="cs13n"/><ref name="korea165"/> Yksi sen perustajista oli [[Pak Hon-yong]], jos tauli myöhemmin [[Etelä-Korea]]n kommunistijohtaja. Samoihin aikoihin syntyi myös kansallismielisiä korealaisryhmiä, joiden merkkihenkilöitä olivat [[Syngman Rhee]] ja [[Kim Gu]].<ref name="cs13n"/> Japanilaiset kuitenkin tukahduttivat kommunistien toiminnan 1920-luvun loppuun mennessä.<ref name="cs13n"/> Lisäksi Japanin 1930-luvulla valtaan noussut militaristinen hallinto kukisti käytännössä kaiken Korean sisäisen vastarinnan.<ref name="cs7s"/> Tämä tarkoitti sitä että korealaisten japanilaisvastainen toiminta keskittyi yhä enemmän ulkomaille. Otollisimman ympäristön japanilaisvastaiselle toiminnalle oli [[Kiinan tasavalta (1912–1949)|Kiina]], joka oli joutunut Japanin aggression kohteeksi 1930-luvulla. Osa korealaisista liittoutui [[Kiinan tasavalta (1912–1949)|Kiina]]n [[Guomindang]]-hallinnon kanssa, mutta myös [[kommunismi|kommunistien]] johtamaan japanilaisvastaiseen liikkeeseen liittyi runsaasti korealaisia. Etenkin Mantšuriassa asui runsaasti korealaisia ja he muodostivat sekä kansallismielisiä, että kommunistisia vastarintayksikköjä. Tulevaisuuden kannalta merkittävimmäksi muodostui kiinalaisten kommunistien alaisuudessa taistellut ryhmä, jonka yksi johtajista oli [[Kim Il-Sung]].<ref name="korea165"/>
Korealaiset japanilaisvastaiset sissiliikkeet eivät kyenneet kehittymään kansannousuksi ja Japani kykeni kukistamaan Korean raja-alueiden liikehdinnän. Jotkut sisseistä pelastautuivat [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] puolelle, yksi heistä oli [[Kim Il-sung]]. Kim Il-sung oli Mantšuriassa toimineen sissidivisioonan komentaja. Hän ei ollut erityisen korkea-arvoinen, mutta hän todennäköisesti sattui olemaan korkea-arvoisin korealaisjohtaja niistä, jotka säilyivät hengissä eivätkä antautuneet japanilaisille.<ref name="korea165"/> Sekä Etelä-Korean että Pohjois-Korean varhaisissa vaiheissa on myyttejä sissien vastarinnasta. Pohjoiskorealaisessa mytologiassa Kim voitti japanilaiset yksin, kun taas Etelä-Korea väittää että Kim oli huijari.<ref name="cs13n"/> Kim Il-sungin saavutuksiin kohdistuva ylenpalttinen liioittelu pohjoiskorealaisessa propagandassa on johtanut siihen, että hänen todelliset tekonsakin on saatettu kyseenalaisiksi, etenkin Etelä-Koreassa.<ref name="korea165"/>
Kiina sai [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|sodassa Japania vastaan]] aluksi tukea vain [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolta]].<ref name="utu215"/> Japanin hyökkäys [[hyökkäys Pearl Harboriin]] 1941 sai myös [[Yhdysvallat]] liittymään Japanin vastaiseen rintamaan ja Kiinan ja Japanin välinen sota kytkeytyi tiiviimmin osaksi [[Toinen maailmansota|toista maailmansotaa]]. Japani ei sodan edetessä kyennyt vastaamaan [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] sotilaallisiin voimavaroihin ja sen sotaonni alkoi kääntyä.<ref name="haw131"/>
==Korean itsenäisyys ja jako==
=== Korean jako ===
{{pääartikkeli|[[Korean jako]]}}
Sodan edetessä [[Neuvostoliitto]], [[Yhdysvallat]], [[Iso-Britannia]] ja [[Kiina]] sopivat [[Kairon konferenssi]]ssa vuonna 1943, että sodan jälkeen Japanilta riistetään kaikki sen valtaamat alueet ja siirtomaat palautetaan entiseen valtioyhteyteensä. Korean kannalta tämä merkitsi maan itsenäistymistä uudelleen. Myös Neuvostoliitto liittyi sotaan Japania vastaan ja se hyväksyi Korean itsenäistymisen sodan jälkeen.<ref name="cs8s"/><ref name="korea169"/> [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] viimeisinä päivinä, 8. elokuuta 1945 [[Neuvostoliitto]] julisti sodan [[Japanin keisarikunta|Japania]] vastaan ja aloitti hyökkäyksen [[Mantšuria]]an ja [[Korea]]an. Tässä vaiheessa sotaa Japani oli jo kuluttanut voimavaransa [[liittoutuneet|liittoutuneita]] vastaan käytyyn sotaan ja [[Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset|Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten]] jälkeen se alkoi etsiä keinoja sodan lopettamiseksi. Japani antautui ehdoitta 15. elokuuta 1945.<ref name="cs8s"/>
[[Yhdysvallat]] ehdotti [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]], että Yhdysvallat vastaanottaa korealaisten antautumisen [[Korean niemimaa]]n eteläosassa ja Neuvostoliitto 38. leveysasteen pohjoispuolella. Yhdysvaltojen ehdotuksen taustalla oli se, että Yhdysvaltain joukot olivat vielä kaukana Koreasta. Yhdysvalloissa pelättiin, että Neuvostoliitto saisi yksinään vallan koko Koreassa. Neuvostoliitto suostui [[Korean jako]]on ja [[puna-armeija]] miehitti nopeasti maan pohjoisosan. [[Yhdysvaltain armeija]] kykeni miehittämään maan eteläosan vasta syyskuussa 1945.<ref name="cs8s"/><ref name="korea169"/>
[[File:Anti-Trusteeship Campaign.jpg|thumb|Eteläkorealaiset protestoivat liittoutuneiden holhoushallintoa joulukuussa 1945.]]
[[Moskovan konferenssi (1945)|Moskovan konferenssissa]] joulukuussa 1945 liittoutuneiden ulkoministerit päättivät perustaa Koreaan [[holhoojahallitus|holhoushallituksen]] viiden vuoden siirtymäajaksi ennen Korean lopullista itsenäisyyttä.<ref name="cs8s"/><ref name="korea169"/> Koreassa tätä suunnitelmaa vastustettiin, sillä korealaiset halusivat ratkaista ongelmansa itse ja ottaa hallinnan omiin käsiinsä heti.<ref name="cs8s"/><ref name="cs14n"/> Protesteista huolimatta Korea jäi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen miehittämäksi ja jakamaksi. Tämä johti välittömästi sekä poliittisen että yhteiskunnallisen kehityksen eriytymiseen suurvaltojen miehitysvyöhykkeiden välilä. Molempien suurvaltojen tavoitteena oli edelleen yhden itsenäisen Korean valtion muodostaminen, mutta tämä tavoite alkoi pian tuntua saavuttamattomalta päämäärältä. [[Kylmä sota|Kylmän sodan]] alkamisen myötä Koreaan alkoi muodostua kaksi erillistä valtiota.<ref name="korea169"/>
=== Kahden korean muodostuminen ===
Japanin miehitysajan päättymisen jälkeisiä vuosia leimasi Koreassa sekava poliittinen tilanne. Tämä johtui suurelta osin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisestä vastakkainasettelusta [[kylmä sota|kylmän sodan]] myötä, mutta myös siitä että Yhdysvalloilla ei ollut selkeätä Koreaa koskevaa politiikkaa. Yhdysvalloissa ei oltu yksimielisiä siitä, mikä oli Etelä-Korean strateginen arvo. Yhdysvallat sitotui kuitenkin vuonna 1945 tehtyyn päätökseen siitä, että Koreasta muodostetaan itsenäinen valtio ja Yhdysvalloissa laadittiin pitkän aikavälin vaihtoehtoisia suunnitelmia Etelä-Korealle.<ref name="cs9s"/> Korealaisten keskuudessa oltiin toivottu välitöntä itsenäisyyttä, ja sen vuoksi Yhdysvaltojen miehitysaika herätti tyytymättömyyttä. Yhdysvalloille tilanne ei ollut niin yksinkertainen, sillä Etelä-Koreassa oli monia erilaisia poliittisia ryhmiä, joiden näkemykset olivat hyvin erilaisia siitä mihin suuntaan itsenäistä Koreaa tuli kehittää. Yhdysvallat päätti olla tukematta mitään yksittäistä poliittista ryhmittymää. Japanin antautumisen jälkeen Etelä-Koreaan muodostettu keskuskansankomitea julisti [[Korean kansantasavalta|Korean kansantasavallan]] perustetuksi elokuussa 1945. Sen johtoon asetettiin [[Syngman Rhee]]. Yhdysvallat ei tätä tunnustanut, vaan se alkoi rakentaa omaa miehityshallintoaan. Resurssien sitomista Etelä-Koreaan pidettiin turhana, mutta vääjäämättä alkoi näyttää siltä, että Koreaan on muodostumassa kaksi erillistä valtiota.<ref name="korea170"/> Vuonna 1947 näytti jo siltä, että Etelä-Koreasta tulee Koillis-Aasian mantereen ainoa valtio, joka ei ole kommunistien hallinnassa.<ref name="cs9s"/> Yhdysvaltojen piti päättää miten vetäytyä Etelä-Koreasta, mutta kuitenkin tukea sen hallintoa.<ref name="korea170"/>
Yhdysvallat teki [[YK]]:lle ehdotuksen koko Korean itsenäistymisestä ja vaalien järjestämisestä koko niemimaalla. YK:n valvomat vaalit voitiin järjestää kuitenkin vain etelässä, sillä Neuvostoliitto ei päästänyt vaalivirkailijoita omalle miehitysvyöhykkeelleen. Osa korealaisista poliitikoista näki tilanteen siten, että vaaleja ja itsenäisyyttä olisi parempi lykätä siihen saakka, että Neuvostoliitto ja Yhdysvallat pääsisivät sopuun koko maan yhdistämisestä. Syngman Rheen johtaman ryhmittymän näkemys taas oli se, että itsenäisyys oli saatava heti, vaikka se johtaisi Korean jakautumiseen. Rheen puolue sai vaaleissa vaalivoiton ja hänestä tehtiin [[Korean tasavallan presidentti]]. Elokuun 15. vuonna 1948 perustettiin virallisesti [[Korean tasavalta]]. Vajaa kuukausi myöhemmin julistettiin pohjoisessa perustetuksi [[Korean demokraattinen kansantasavalta]]. Molemmat valtiot väittivät edustavansa koko niemimaata.<ref name="korea170"/>
Korean niemimaan pohjoisosissa neuvostoliittolaiset viranomaiset ryhtyivät heti miehityksen jälkeen rakentamaan omaa hallintojärjestelmäänsä, kuten yhdysvaltalaiset olivat etelässä tehneet. Valta siirrettiin syrjäytetyltä Japanin siirtomaahallinnolta kansallismielisten ja kommunistien yhteiselle kansankomitealle elokuussa 1945, mutta jo vuoden 1946 alussa valta keskitettiin vain kommunistien käsiin. Merkittävämmäksi poliittiseksi voimaksi pohjoisessa nousi [[Kim Il-Sung]]in johtama ryhmä. Kim oli jo heti alkuun etulyöntiasemassa, sillä hän oli Mantšuriassa taistelleiden sissijoukkojensa kanssa tehnyt yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, ja Neuvostoliitolle oli luonnollinen valinta turvautua Korean hallintoa rakentaessaan jo ennestään tuttuihin kumppaneihin. Kim nostettiin Pohjois-Korean kansankomitean johtoon vuonna 1946. Komitea ryhtyi toteuttamaan maassa sosialistisia uudistuksia, joista merkittävimmäksi muodostui maauudistus, mikä nosti kommunistihallinnon suosiota talonpoikaisväestön keskuudessa.<ref name="korea174"/>
[[Korean demokraattinen kansantasavalta]] julistettiin perustetuksi 8. syyskuuta 1948. Kim Il-Sung nimettiin valtion pääministeriksi.<ref name="korea174"/><ref name="cs14n"/> Sen hallinnollinen malli tuli hyvin pitkälti Neuvostoliitosta ja sen selkärankana toimi 1946 perustettu [[Korean työväenpuolue]]. Kommunistihallinnon muodostaminen ei kohdannut laajaa vastarintaa, sillä voimakkaita poliittisia järjestöjä ei japanilaiskauden seurauksena ollut.<ref name="korea174"/> Jännitteet Koreoiden välillä olivat suuret, mailla oli täysin vastakkaiset ideologiat ja molemmat katsoivat olevansa koko niemimaan laillisia hallitsijoita. Molemmilla puolilla rajaa oli myös halukkuutta yhdistää niemimaa tarvittaessa sotatoimin.<ref name="korea178"/>
==Korean sota (1950-1953)==
{{pääartikkeli|[[Korean sota]]}}
Korean sodassa oli kyse Korean siirtomaamenneisyyden selvittelystä japanilaiskauden jälkeen, mutta se oli myös [[Kylmä sota|kylmän sodan]] synnyttämä konflikti. Korean sotaan johtaneet jännitteet on tiedostettu hyvin, mutta aseellisen konfliktin syttymisen syy on osin epäselvä. Länsimainen näkemys on perinteisesti ollut, että Pohjois-Korea aloitti sodan, mutta nykyisin tämä käsitys on avoin muille tulkinnoille. Puolueettomat historioitsijat ovat esittäneet, että hyökkääjä saattoi olla Etelä-Korea tai Yhdysvallat, ja Pohjois-Korea vain vastasi aseelliseen provokaatioon. Tätä teoriaa ei kuitenkaan ole voitu todistaa. Neuvostoliiton avautumisen myötä arkistoista on löytynyt aineistoa, jotka viittaavat Pohjois-Korean olleen aloitteentekijä, tarkoituksena Korean yhdistäminen sotatoimin. Tähän sillä oli myös Neuvostoliiton suostumus.<ref name="korea178"/>
Ei ole kuitenkaan varmuutta siitä, oliko aloitteentekijä Pohjois-Korea vai Neuvostoliitto. Sotaretken uskottiin olevan helppo, eikä Yhdysvaltojen uskottu tulevan Etelä-Korean avuksi. Yhdysvaltojen lausumat olivat antaneet ymmärtää, että Korealla ei juuri ollut strategista merkitystä. Pohjoisessa myös yliarvioitiin etelässä vaikuttavien kommunististen liikkeiden voima, joiden uskottiin antavan tukensa Pohjois-Korealle. Pohjois-Korean saama aseapu Neuvostoliitosta oli myös niin mittavaa, että sen resurssit olivat huomattavasti Etelä-Koreaa suuremmat.<ref name="korea178"/>
Pohjois-Korea hyökkäsi etelään 25. kesäkuuta 1950. Sen sotilaalliset resurssit olivat ylivoimaiset ja [[Soul (kaupunki)|Soul]] kukistui vain kolmessa päivässä. Elokuun loppuun mennessä koko niemimaa oli valloitettu.<ref name="korea180"/><ref name="cs15n"/><ref name="cs10s"/> Sotilaallisista tappioista huolimatta Etelä-Korea ei ollut vielä taipunut, kuten Kim Il-Sung oli olettanut, mikä antoi Yhdysvalloille vielä tilaisuuden puuttua Korean tilanteeseen. Yhdysvaltain motiivi oli [[Kylmä sota|Kylmän sodan]] hengessä ensisijaisesti estää kommunismin leviäminen, eikä niinkään avustaa alakynteen jäänyttä Etelä-Koreaa. Yhdysvallat vei Korean tilanteen YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi. Neuvostoliitto boikotoi kokousta, minkä johdosta YK päätti yksimielisesti antaa tukensa Etelä-Korealle. Tämä tarkoitti myös sitä, että Etelä-Korean puolustaminen tehtiin [[YK]]:n nimissä.<ref name="korea180"/>
Syyskuussa 1950 kenraali [[Douglas MacArthur]]in johtamat YK:n joukot ryhtyivät vastahyökkäykseen. Ne [[Inchonin maihinnousu|nousivat maihin Incheonissa]], pohjoiskorealaisten linjojen selkäpuolella. Tämä katkaisi etelässä olevien pohjoiskorealaisten joukkojen yhteydenpidon pohjoisen tukialueille. Pian YK:n joukot saivat hallintaansa koko Etelä-Korean.<ref name="korea180"/><ref name="cs15n"/> YK:lle sotaretki oli menestys, minkä johdosta sitä päätettiin jatkaa pohjoiseen, koska tuntui olevan mahdollista yhdistää koko Korea Korean tasavallan hallintaan. Lokakuussa 1950 YK:n joukot hyökkäsivät 38. leveyspiirin pohjoispuolelle ja [[Pjongjang]] valloitettiin. Kuun loppuun mennessä eteläkorealainen joukko-osasto oli jo edennyt [[Yalu]]joelle, [[Kiina]]n ja Korean rajalle.<ref name="korea180"/>
YK:n joukkojen eteneminen Kiinan vastaiselle rajalle huolestutti Kiinaa, jolloin Kiina ilmoitti ettei se voi hyväksyä naapurimaansa valloitusta. Yhdysvalloissa ei uskottu Kiinan vastahyökkäykseen, mutta marraskuussa 1950 kiinalaiset vapaaehtoiset hyökkäsivät Koreaan. Kenraali Douglas MacArthur vaati, että sotatoimet tuli ulottaa myös Kiinaan, mutta tähän ei [[Yhdysvaltain presidentti|presidentti]] [[Harry S. Truman|Trumanin]] hallinto suostunut. Erimielisyydet johtivat lopulta MacArthurin syrjäyttämiseen. Kiinan ja Pohjois-Korean joukot ajoivat YK:n ja Etelä-Korean joukot kevääseen 1951 mennessä takaisin 38. leveyspiirin eteläpuolelle.<ref name="korea180"/><ref name="cs15n"/> Sota kesti vielä vuoteen 1953 saakka, mutta rintamalinja ei enää merkittävästi muuttunut vuoden 1951 jälkeen.<ref name="cs15n"/>
Taisteluiden jähmettyessä paikoilleen aloitettiin jo varovaiset rauhantunnustelut vuonna 1951, sotatoimien yhä ollessa käynnissä.<ref name="korea180"/> Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pyrkivät jo rauhoittamaan tilanteen ja lieventämään jännitystä, mutta Etelä-Korea ei ollut halukas solmimaan rauhaa, vaan Syngman Rheen hallinto halusi karkottaa kommunismin koko Koreasta. Yhdysvallat ei kuitenkaan luvannut sodalle enää tukeaan, mikä pakotti Rheen hyväksymään aseleposopimuksen. Sota ei siis päättynyt rauhansopimukseen vaan aselepoon, joka on yhä voimassa. Sen myötä Koreoiden rajalla on edelleen demilitarisoitu alue.<ref name="korea180"/>
Korean sota aiheutti molemminpuolin valtaisat tuhot ja sota vaati miljoonia uhreja. Myös materiaaliset tuhot olivat valtavat ja teollisuustuotanto ja talouselämä olivat vahingoittuneet enemmän kuin Toisen maailmansodan aikana. Ennen kaikkea Korean sota ajoi maat lopullisesti [[kylmä sota|kylmän sodan]] eri blokkeihin ja se aiheutti maiden välille yhä suuremman vihan toista osapuolta kohtaan.<ref name="korea184"/>
== Lähteet ==
Rivi 140 ⟶ 186:
*<ref name="korea156">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.156-158</ref>
*<ref name="korea158">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.158-160</ref>
*<ref name="korea160">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.160-162</ref>
*<ref name="korea162">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.162-164</ref>
*<ref name="korea165">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.165-168</ref>
*<ref name="korea169">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.169-170</ref>
*<ref name="korea170">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.170-172</ref>
*<ref name="korea174">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.174-178</ref>
*<ref name="korea178">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.178-180</ref>
*<ref name="korea180">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.180-184</ref>
*<ref name="korea184">Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s.184-185</ref>
*<ref name="utu215">{{Kirjaviite | www = https://research.utu.fi/converis/getfile?id=30248204&portal=true | Nimeke = Lyhyt johdatus Kiinan historiaan |Julkaisija = Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus ja koulutuskeskus |Tekijä= Paltemaa, Lauri | Vuosi = 2018 |sivu= 215-234 |tunniste = ISBN 978-951-29-7157-2 }}</ref>
*<ref name="haw131">{{Kirjaviite | Tekijä = Haw, Stephen G.| Nimeke = Matkaopas historiaan - Kiina | Vuosi = 2005| Suomentaja = Toppi, Anne |Julkaisupaikka = Suomi| Julkaisija =Oy UNIpress AB| Tunniste = ISBN 951-519-110-3}}</ref>
*<ref name="mmm">{{Kirjaviite | Tekijä =Kiljunen, Kimmo| Nimeke =Valtiot ja liput | Vuosi = 2002| Suomentaja = |Julkaisupaikka =| Julkaisija =Otava| Tunniste =ISBN 951-1-18177-7| Sivu =396-401 }}</ref>
*<ref name="beginnings">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.korea.net/AboutKorea/History/The-Beginnings-of-the-Countrys-History | Nimeke = The Beginnings of the Country’s History (Prehistoric Times - Gojoseon) | Julkaisija = korea.net|Viitattu = 20.2.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
Rivi 153 ⟶ 213:
*<ref name="cs7s">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/south-korea/7.htm | Nimeke = Korea Under Japanese Rule | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 21.11.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs8s">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/south-korea/8.htm | Nimeke = World War II and Korea | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 20.12.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs9s">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/south-korea/9.htm | Nimeke = South Korea Under United States Occupation, 1945-48 | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 20.12.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs10s">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/south-korea/10.htm | Nimeke = The Korean War, 1950-53 | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 20.12.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs2n">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/north-korea/5.htm | Nimeke = Origins of the Korean Nation | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 20.2.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
Rivi 170 ⟶ 236:
*<ref name="cs13n">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/north-korea/13.htm | Nimeke = Korean nationalism and communism | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 21.11.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs14n">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/north-korea/14.htm | Nimeke = Origins of the DPRK | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 20.12.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
*<ref name="cs15n">{{Verkkoviite | Osoite = http://countrystudies.us/north-korea/15.htm | Nimeke = The Korean War | Julkaisija = U.S. Library of Congress|Viitattu = 20.12.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>
}}
| |||