Ero sivun ”Aikuisuus” versioiden välillä

Perinteinen käsitys [[älykkyys|älykkyyden]] kehityksestä on ollut, että aikuisuudessa se alkaa hitaasti laskea. Kuten muulloin on tässäkin tapauksessa huomattava ihmisen muodostamana fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Esimerkiksi [[K. Warner Schaie]]n (19941995) mukaan koehenkilöiden älylliset taidot kasvavat noin 4050 vuoden ikään asti, josta lähtien pysyvät muuttumattomina noin 60–7070–80-vuotiaaksi asti. (Tässä on kuitenkin huomattava yksilöiden väliset huomattavat erot.) Samaisen testin tuloksista huomattiin myös, että koehenkilöitä joilla oli hyvä tulos, olivat myös usein terveempiä, elivät onnellisesti [[avioliitto|avioliitossa]] ja viettivät kiinnostavaa elämää. Havainto antaa viitteen siitä, että [[kognitiivinen kehitys]] on kiinteässä yhteydessä niin fyysiseen kuin [[psykososiaalinen kehitys|psykososiaaliseen kehitykseen]].

Määrällisten erojen lisäksi ikäryhmien kognitiivisista toiminnoista on etsitty myös laadullisia eroja. Aikuiset eivät turvaudu läheskään aina [[Formaalinen ajattelu|formaaliseen ajatteluun]], vaikka voisivatkin. Ratkaisuihin vaikuttavat tunnetekijät ja [[elämänkokemus]] (Kallio, 20162017).

[[Levinson]]in (19781977) mukaan muutoksia tapahtuu:

* Nuoruuden loppuvaiheessa eli varhaisen aikuisuuden siirtymässä (n. 17–2217–21-vuotiaana) ihminen erottaa menneisyyden ja tulevaisuuden jo aikakäsitteinä toisistaan. Tulevaisuus on hänelle jatkumo ja mahdollisuus, jota voi suunnitella mielin määrin. Hän joutuu omaksumaan itsenäisen päätöksentekijän roolin omassa elämässään ja aloitteentekijän roolin ihmissuhteissa.

* Kolmikymmenvuotiaan siirtymässä (n. 28–3228–42-vuotiaana) ihminen näkee tulevaisuutensa jo rajallisempana mahdollisuuksien suhteen. Aikaisemmin tehdyt elämänsuunnitelmat tukevat itsearvostusta ja käsitystä omasta pärjäämisestä.

* Keski-iän siirtymässä (n. 40–4640–56-vuotiaana) aikakäsitys murtuu. Tulevaisuudessa ei ole enää paljonkaan uusia mahdollisuuksia ja itse asiassa ihminen kokee tulevaisuuden olevan nyt ja tässä. Tämä voi aiheuttaa voimakkaita tunnemyrskyjä. Kriisin ratkaisusta riippuu, kääntyykö jäljellä oleva elämä uudistumisen vai lisääntyvän jähmettymisen, luopumisen ja katkeroitumisen suuntaan.

* Lea Himberg, Juhani Laakso, Ritva Peltola, Risto Näätänen ja Jan Vidskog – Psykologia 23: Kehittyvä ihminen (WSOY 19991998)

* Anne Puumala: [http://www.ilkka.fi/teemat/teematarticle.jsp?article=365452&category=48 Kidult]. Ilkka 3130.89.20082009.

* Kay S. Hymowitz: [http://online.wsj.com/article/SB10001424052748704409004576146321725889448.html?mod=WSJ_hp_MIDDLENexttoWhatsNewsFifth Where Have The Good Men Gone?] The Wall Street Journal 1918.23.20112012. {{en}}