Ero sivun ”Talbot-Lago T26C” versioiden välillä

Ne perustuvat Antonio ”Tony” Lagon ja hänen avukseen vuonna 1942 pestaaman insinööri Carlo Machettin [[Toinen maailmansota|sodan]] aikana vuodesta 1942 alkaen laajasti mm. kahdella nokka-akselilla ''T150''-mallista kehittämään kuusisylinteriseen 4 483 cm³ rivimoottoriin, (iskutilavuudesta laskien 26 verohevosvoimaa, mistä juontuu 26-tyyppimerkintä) mikä esiteltiin vuonna 1946 mallissa '''Type 26 Record'''{{selvennä|mahdoton maratonvirke korrelaattivirheineen}}. Uuden mallin alusta varustettiin tavallisesti 4-ovisella sedan-tehdaskorilla, joskin asiakas saattoi perinteiseen tapaan tilata 4- tai 2-ovisen korin ulkopuoliselta korittajaltakorivalmistajalta. Uutta 170 [[Hevosvoima|hevosvoimanhevosvoima]]n moottoria käytettiin myös 190–195 hevosvoimaan (140–145 kW) viritettynä lokakuussa 1947 ensiesitellyssä urheiluautossa '''T26 Grand Sport''', sekä teknisiltä ratkaisultaan samankaltaisessa kilpa-autoissa '''T26 Course''' ({{K-fr|kilpailu}}), ja myöhemmin '''T26 Course-Double Allumage''' ({{K-fr|kilpailu, tuplasytytys}}). Urheiluautoversion valmistustoimintavalmistus alkoi vuonna 1948, ja kilpaversio teki ensi esiintymisensäensiesiintymisensä [[Monacon GP]]:ssä samoin vuonna 1948. Samalta tekniseltä pohjalta syntynyt Grand Sport saavutti huomionarvoisia menestyksiämenestystä muun muassa urheiluautojen pitkän matkan kilpailuissa.

Sodanjälkeinen [[Jälleenrakennuskausi|jälleenrakennuskausi]] ja kireä taloustilanne vaikeuttivat loisto- ja erikoisauton valmistajien menestystä: myös Talbot-Lagolla oli vaikeuksia asiakkaidenlöytää löytämisessäasiakkaita, jaminkä vuoksi sen taloudellinen tila oli huono. Yritys yritti pitää myyntimäärät salassa, mutta vuonna 1951 huhut sen talousongelmista tihenivät: ''Type 26'':n kilpa- ja urheiluautoversioiden valmistus lopetettiin vuoden 1951 myötä.

Tyypin 26 kilpa-auton tekniikan pohjalta syntyi urheiluautoversio Grand Sport, mikä oli hetken aikaa maailman suorituskykyisin sarjatuotantoauto. [[Pierre Levegh]] osallistui omistamallaan ja itse preppaamallaan{{selvennä|ei yleiskieltä}} autoyksilölläautolla [[Le Mansin 24 tunnin ajot|Le Mansin 24 tunnin ajoihin]] vuonna 1952. Koska Levegh oli havainnut harjoitusten aikana värinää moottorista, ja kun auton kierroslukumittari oli mennyt epäkuntoon, hän ei halunnut kilpa-autoa huonosti tuntevan varakuljettajansa ottavan ajovuoroja, vaan päätti itse ajaa, sankarillisesti tai edesvastuuttomasti, koko 24 tunnin kilpailun itse<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.motorsportmagazine.com/archive/article/june-1995/72/triumph-and-disaster | Nimeke = Triumph and Disaster | Julkaisu = Motor Sport Magazine | Ajankohta = kesäkuu 1995 | Viitattu = 30.10.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>. Levegh oli 23 tunnin aikana pystynyt keräämään tavoittamattoman etumatkan kisan muilla palkintosijoilla ajaviin [[Mercedes-Benz]] 300 SL (W194) ”Lokinsiipi” -kilpureihin, mutta vajaata tuntia ennen maaliintuloa hänväsynyt Levegh valitsi yliväsyneenä vaihdetta vaihtaessa liian pienen vaihteen,. moottoriMoottori karkasi ylikierroksille, ja sen ilmeisesti ennestään vioittunut kampiakseli katkesi. Keskeytyksen vuoksi Mercedes-Benz perisai odottamattoman kaksoisvoiton, ja tiimi kutsui Leveghin vuoden 1955 Le Mansin ajoihin loukkaantuneen [[Hans Herrmann]]in tuuraajaksitilalle. Levegh joutui noin kaksi ja puoli tuntia kilpailun startin jälkeen mahdottomaan tilanteeseen, kun varikolle hidastavaa [[Mike Hawthorn]]ia väistävä [[Lance Macklin]] tuli suurella nopeuserolla lähestyvän Leveghin ajolinjalle. Törmäys sinkosi hänenLeveghin 300 SLR (W196S) -kilpurinauton ilmaan, se muuttui ohjaus- ja jarrutuskyvyttömäksi, ja ulosajo johti moottoriurheiluhistorian pahimpaan [[Le Mansin onnettomuus 1955|onnettomuuteen]].

Vuoden 1953 [[Carrera Panamericana]] -kilpailussa [[Louis Rosier]] saavutti T26 Grand Sport -autolla yleiskilpailun kunniakkaan viidennen sijan, [[Lancia]]n D23- ja D24-tyypin viimeistä huutoa olevien urheiluautojen saavuttaessa kolmoisvoiton: Rosier pystyi kuitenkin sijoittumaan viidenneksi sijoille 4 ja 6 tulleiden, väkivahvojentehokkaiden ja teknisesti selvästi tuoreempien,edistyneempien ''Scuderia Guastellan'' vahvaa tehtaan tukea nauttineiden [[Ferrari]] 375 MM Pininfarina -kilpureidenautojen väliin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.racingsportscars.com/results/Carrera_Panamericana-1953-11-23.html | Nimeke = Carrera Panamericana, Race Results 1953 | Selite = vuoden 1953 tulosluettelo | Ajankohta = 23.11.1953 | Julkaisija = Racing Sports Cars | Viitattu = 30.10.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref> Aidot Grand Sportit, sekä [[Formula 1]] -luokassa jo kilpailukyvyttömäksi jääneet, korilla varustetut tyypin 26C/26C-DA kilpa-autot osallistuivat myös muunlaisiin autourheilun tapahtumiin.