Ero sivun ”Minimalismi” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:RichardSerra Fulcrum2.jpg|thumb|300pxpienoiskuva|Richard Serra, ''Fulcrum'', 1987.]]

'''Minimalismi''' (engl. ''{{k-en|Minimal Art''}} tai ''Minimalism'') on [[Abstrakti taide|abstraktin taiteen]] suuntaus muun muassa [[kuvataide|kuvataiteessa]], [[muotoilu]]ssa, [[arkkitehtuuri]]ssa, [[musiikki|musiikissa]] ja [[elokuva]]ssa, jossa pyritään keskittymään kaikkein olennaisimpaan ja karsimaan ilmaisu turhista rönsyistä.

Minimalistinen taide syntyi [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] [[1960-luku|1960-luvun]] puolivälissä. Suuntaus alkoi suunniteltaessa [[kolmiulotteisuus|kolmiulotteisia]] esineitä, joissa pyrittiin yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Se voidaan nähdä sen abstraktin idean jatkeena, että taiteella pitäisi olla oma todellisuutensa, eikä sen pitäisi olla jonkun muun asian jäljitelmä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Wilson, Simon & Lack, Jesica | Nimeke = The Tate Guide to Modern Art Terms | Vuosi = 2008 | Luku = | Sivu = 128 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.9.2009 | Kieli = {{en}}}}</ref>

[[Venäjä|Venäläisten]] [[1900-luku|1900-luvun]] alun [[suprematismi|suprematistien]], kuten [[Kazimir Malevitš]]in teokset on nähty minimalismin edelläkävijöinä. Jo 1900-luvun alussa Venäjällä syntyi ero Malevitšin harjoittaman suprematismin ja [[konstruktivismi]]n välillä. Erotuksena oman taiteensa henkisyyteen ja ylevyyteen pyrkivistä tavoitteista Kazimir Malevitš kutsui rakenteellista ja geometrista konstruktivismia ”tuotantotaiteeksi”.

Minimalismi tarkoittaa muotoilussa ja arkkitehtuurissa pyrkimystä pelkistää aihe välttämättömiin osiinsa. Askeettisuus ja [[rationalismi]]n eri suuntaukset ainakin [[1700-luku|1700-luvulta]] ovat pyrkineet yksinkertaisuuteen.

Minimalismin toisto ja sarjallisuus innostivat myös säveltäjiä [[1960-luku|1960-luvulta]] lähtienalkaen. Näin syntyi minimalistinen eli repetitiivinen (''repetitio'' = toisto) musiikki. Etenkin [[Philip Glass]]in, [[Steve Reich]]in ja [[Terry Riley]]n musiikki yhdistetään minimalismiin: he ovat tyylisuunnan oleellisimmat edustajat.

Minimalismi hyödyntää usein elektronisia soittimia. Musiikki perustuu pienten sävelkuvioiden toistoon, hyvin hitaaseen ja vähäiseen muunteluun. Kun sävellykset yleensä kestävät varsin kauan, tuloksena on [[hypnoosi|hypnoottinen]] tunnelma. Oleellisia minimalismia edustavia levytyksiä ovat muun muassa Terry Rileyn ''In C'' ([[1964]]) ja ''Descending Moonshine Dervishes'' ([[1975]]), Philip Glassin ''Music In Twelve Parts'' ([[1971]]&ndash;[[1974]]) ja ooppera ''[[Einstein on the Beach]]'' ([[1976]]) sekä Steve Reichin ''Drumming'' ([[1971]]) ja ''Music for 18 Musicians'' ([[1974]]&ndash;[[1976]]).

Kaupallisesti menestyneessä [[Mike Oldfield]]in ''Tubular Bellsissä'' voidaan kuulla paikoin minimalistisia sävyjä. Myös [[saksa]]laiset syntetisaattorimusiikin edustajat [[Klaus Schulze]], [[Tangerine Dream]] ja muut saivat [[1970-luku|1970-luvulla]] varsin paljon vaikutteita edellä mainituilta säveltäjiltä.