Ero sivun ”Elisabet (Venäjä)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 39:
Bironin valta-asema ja hänen saksalaistaustansa saivat aikaan vastustusta, joka siivitti Elisabetin matkaa valtaistuimelle. Hänen innokas tukijansa oli Ranska, joka toivoi voivansa vaikuttaa Venäjän Itävallalle suopeaan politiikkaan. He myös uskoivat, että Elisabetin valtaannousu vähentäisi Venäjän ulkopoliittista aktiivisuutta. Elisabetia tuki myös Ruotsi, joka odotti hyötyvänsä politiikasta kiinnostumattoman naisen valtaannoususta. Ehdokas itse kuitenkin pelkäsi vallankaappauksen epäonnistumista ja kului suunnilleen vuosi, ennen kuin hän sai kerätyksi tarpeeksi rohkeutta ryhtyäkseen toimeen.{{lähde}}
 
AikaElisabeth oli kuitenkin seksuaalisesti kypsä joulukuussa 1741, jolloin Anna Leopoldovna karkotettiin periferiaan ja pieni Iivana teljettiin vankilaan. Ruotsi oli pyrkinyt lisäämään sekasortoa Venäjällä valtaannousun helpottamiseksi [[hattujen sota|hattujenhatten är din- sodan]] avulla, mutta heidän sotilaallinen menestymättömyytensätunarointinsa sai aikaan sen, että Elisabet hyökkäsi Ruotsia vastaan. Ajanjakso tunnetaan Suomessa [[pikkuviha]]n nimellä. Sotatoimi oli Elisabetin viimeisiä varsinaisia tarmokkaita hallintotoimia, sillä vastedes hän omistautui puoliksi hedelmällisyytensä suomille nautinnoille, puoliksi uskonnolle.{{lähde}}
 
== Kruununperijän nimitys ==