Ero sivun ”Oikeaanjohdetut kalifit” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 31:
 
=== Toinen ''fitna'' ===
Kalifi Muawija tiedetään historialliseksi henkilöksi useiden aikalaislähteiden perusteella.<ref name=":2" /> Sen sijaan islamilainen tarinaperinne toisesta fitnasta perustuu vain suullisiin kertomuksiin, jotka koottiin 800-luvulla.
Muawija nimesi poikansa [[Jazid I|Yazidin]] suraajakseen kalifina vuonna 680. Syyrian ulkopuolella päätöstä kauhisteltiin. Kalifaatin muuttuminen perinnölliseksi pidettiin vieraana kaikelle niin arabialaiselle kuin islamilaisellekin perinteelle. Arvostelu oli kuitenkin vain veruke muulle tyytymättömyydelle ja oman ryhmäkunnan valtapyrkimyksille. Tämä paljastuu selvästi, kun katsotaan, ketkä kaikki Muawijan päätöksestä kuultuaan olivat pyrkimässä kalifiksi kalifin paikalle. [[Hijaz|Hijazissa]] kalifin aseman muuttuminen perinnölliseksi vastusti periaatteen kannalta melko erikoinen joukko: ensimmäisen kalifin Abu Bakrin poika Abd al-Rahman, toisen kalifin Omarin poika Abdallah, neljännen kalifin Alin poika Husain ja ensimmäisen sisällissodan yhteudessä kalifin arvoa tavoitelleen al-Zubairin poika Abdallah. Näistä Abd al-Rahman kuoli ennen Muawijaa, ja Abdallah ibn al-Zubair ja Husain nostivat kannattajineen kapinalipun ja siirtyivät Mekkaan vuonna 680.
 
Tarinan mukaan Muawija nimesi poikansa [[Jazid I|Yazidin]] suraajakseen kalifina vuonna 680. Syyrian ulkopuolella päätöstä kauhisteltiin. Kalifaatin muuttumista perinnölliseksi pidettiin vieraana kaikelle niin arabialaiselle kuin islamilaisellekin perinteelle. [[Hijaz|Hijazissa]] kalifin aseman muuttumista perinnölliseksi vastusti muun muassa neljännen kalifin Alin poika Husain. Abdallah ibn al-Zubair ja Husain nostivat kapinalipun ja siirtyivät Mekkaan vuonna 680. Lähimpien kannattajiensa kanssa Husain lähti sieltä kohti KuufaaKufaa, jostamissä jo hänen isänsä oli saanut laajimman kannatuksensa. Yazidin lähettämät joukot kuitenkin katkaisivat matkanteon [[Kerbela|Kerbelassa]], jossa Husain lokakuussa 680 joukkoineen surmattiin. Yritys nostaa Alin jälkeläinen kalifiksi oli päättynyt täydelliseenpäättyi epäonnistumiseen., Siltä ainakin näytti. Asiassa oli kuitenkin myös toinen puoli: sekä kannattajiensa mielestä martyyrina kuollutmutta Husain ettäja hänen murhattu isänsä Ali nousivat johtamansa liikkeen piirissä kuolemansa jälkeen tärkeämmiksi hahmoiksi kuin konsanaan olisivat voineet nousta eläessään. Kerbelassa vuodatettu veri muutti poliittisen ryhmittymän uskonnolliseksi liikkeeksi, [[Shiialaisuus|shiialaisuudeksishiialaisuude]]<nowiki/>n marttyyreiksi ja avainhenkilöiksi.
 
Abdallah ibn al-Zubairin kapina oli umaijadeille huomattavasti vakavampi haaste. Yazidin kuoltua yllättäen vuonna 683 suuri osa islamilaista yhteisöä tunnusti Ibn al-Zubairin kalifiksi; hän sai tukea jopa Syyriasta. Umaijadien vaikeuksia lisäsi, että Yazidin poika [[Muawija II]] kuoli ehdittyään hallita vasta muutaman viikon. Seuraavaksi kalifiksi umijadit valitsivat Muawijan serkun [[Marwan I|Marwan ibn al-Hakamin]]. Hän hallitsi vain vuoden mutta onnistui 692 kukistamaan Ibn al-Zurairin ja päättämään toisen fitnan. Tarina toisesta fitnasta päättyy tähän, mutta ketään sen esittelemistä henkilöistä ei ole voitu varmentaa historiallisiksi hahmoiksi.
 
== Sotamenestyksen arviointia ==
Rivi 51:
Kalifit ilmestyvät islamilaisiin lähteisiin vasta 800-luvulla. Espanjassa kirjoitettu niin sanottu "''Vuoden 754 kronikka"'' on ensimmäinen lähde, jossa kalifit mainitaan. Suurin osa käsikirjoituksesta on kuitenkin säilynyt kopiona vasta 1100-luvulta, joten ei ole varmaa miten alkuperäinen kuvaus on.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Thomas, J.|Nimeke=Araboislamische Geschichtsschreibung und ihre Auswirkungen auf Geschichtsbilder von al-Andalus (8 Jh.). Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam|Vuosi=2010|Sivu=144|Julkaisija=Hans Schiler}}</ref> Tuntemattoman kristillisen kirkonmiehen tekemässä Kronikassa kerrotaan, että Muhammedin oltua vallassa 10 vuotta häntä seurasi Abu Bakr, joka hallitsi kolme vuotta. Tätä seurasi Umar ja sitten Uthman vuonna 647. Kronikka ei tunne Alia, vaan ilmoittaa Uthmanin seuraajaksi Muawijan vuonna 657.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Tuntematon|Nimeke=Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed.|Vuosi=2011|Sivu=93-99|Julkaisija=Liverpool University Press}}</ref>
 
Ensimmäinen arabivaltion hallitsija, josta on jäänyt historiaan arkeologisia jälkiä, kuten kolikoita ja piirtokirjoituksia, on [[Mu’awiya]] (vallassa vuodet 660-680) .<ref name=":2">{{Kirjaviite|Tekijä=Popp, Volker|Nimeke=The hidden origin of Islam|Vuosi=2010|Luku=The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony|Sivu=38|Julkaisija=Prometheus Books|Kieli=englanti}}</ref> Ensimmäinen hallitsija, joka käytti itsestään nimitystä "kalifi" oli [[Abd al-Malik ibn Marwan]] (685-705).
 
Koska neljästä "oikeaan johdetusta kalifista" ei ole löytynyt aikalaislähteitä, heidän on myös arveltu olleen abbasidikaudella luotuja persialaiseen nelilukuun perustuvia mielikuvitushahmoja, jotka mytomorfisesti rinnastuivat Adamiin, Nooaan, Abrahamiin ja Moosekseen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Volker Popp|Nimeke=Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig /toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte|Vuosi=2008|Sivu=46-53|Julkaisija=Schiler}}</ref> [[Jaakko Hämeen-Anttila]]n mukaan nykyään valtaosa islamin varhaishistorian tutkijoista katsoo, että yksittäisten ''hadithien'' osalta onkin lähes mahdoton sanoa, ovatko ne aitoja.<ref>Hämeen-Anttila, 2004, 20</ref> Eräiden muiden mukaan ei ole varmuutta yhdenkään ''hadithin'' aitoudesta eli siitä, että 800-luvulla tallennettu suullinen tarina olisi peräisin jo 600-luvulta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Warraq|Nimeke=The Quest for the Historical Muhammad|Vuosi=2000|Sivu=49|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref> Tämä tekee kalifien historiallisuuden kyseenalaiseksi, ja sama koskee selostuksia kahdesta sisällissodasta värikkäine vaiheineen. Hämeen-Anttilan mukaan ei kuitenkaan ole merkitystä sillä mitä tapahtui, vaan sillä, mitä uskotaan tapahtuneen.<ref>Hämeen-Antila, 2004, 14</ref>