Ero sivun ”Hugo Grotius” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh
kh
Rivi 1:
[[KuvaTiedosto:Hugo Grotius - Imagines philologorum.jpg|thumbpienoiskuva|Hugo Grotius.]]
'''Hugo Grotius''' (Hollanniksi '''Huig de Groot''' tai '''Hugo de Groot'''; [[10. huhtikuuta]] [[1583]] [[Delft]] – [[28. elokuuta]] [[1645]] [[Rostock]]) oli [[Alankomaat|alankomaalainen]] lakimies ja [[oikeusfilosofia|oikeusfilosofi]], joka loi [[kansainvälinen oikeus|kansainvälisen oikeuden]] perusteet [[luonnonoikeus|luonnonoikeuden]] pohjalle. Hän oli myös kristinuskon [[apologeetta]], [[teatteri|näytelmäkirjailija]], [[runoilija]] ja vaikutusvaltainen ajattelija.
 
Rivi 5:
Teoksessaan ''Mare liberum'' ("Vapaa meri") hän esitti uuden periaatteen, jonka mukaan meret ovat kansainvälistä aluetta, jota kaikilla kansoilla on oikeus käyttää kauppamerenkulkuun.<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki| Sivu = 810| Isbn = 951-0-22044-2 }}</ref> Ajatusta vastusti [[Englanti]], joka siihen aikaan kävi ankaraa kilpailua Hollannin kanssa maailmankaupan herruudesta. Englanti vaati hallintaoikeutta Britteinsaaria ympäröiviin vesiin.
 
Tällä kiistalla oli myöhemmin merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Hollannin tasavalta kannatti ajatusta [[vapaakauppa|vapaakaupasta]] (vaikka se ottikin itselleen [[Molukit|Molukkien]] [[muskotti]]- ja [[mausteneilikka|neilikka]]kaupan monopolin). Englanti sääti vuonna [[1651]] [[purjehdussääntö|purjehdussäännöksi]] kutsutun merenkulkulain (Act of Navigation), joka kielsi kaiken tavaroiden maahantuonnin Englantiin muilta kuin englantilaisilta laivoilta. Laki johti ensimmäiseen Englannin–Hollannin sotaan (1652–1654).<ref name=osm>{{kirjaviite | Tekijä = Göran Rystad | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria, 11. osa: Uskonsodat ja yksinvaltius | Sivut = 200 | Luku = Hollannin suuruudenaika | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1985 | Tunniste = ISBN 951-1-08250-7}}</ref>
 
Grotius oli kiinnostunut [[Kauppaoikeus|kauppaoikeuden]] nykyaikaistamisesta ja julkaisi siitä vuonna 1604 teoksen ''De jure praedae commentarius''. Kauppaoikeuden ja merten vapauden yhdistämisestä Grotius kehitti aatteen, että kansainvälisten suhteiden ja kansainvälisen kaupan tulisi perustua lakeihin. Hänen teoksensa ''De jure belli ac pacis'' (1629) loi perustan kansainväliselle oikeudelle.<ref name=hss />
 
==Vankeus ja pakeneminen==
Grotius asettui tukemaan Hollannin [[parlamentti]]a sen kiistassa [[maaherra]]na toimineen [[Morits Oranialainen|Morits Oranialaisen]], [[Vilhelm Oranialainen|Vilhelm Oranialaisen]] pojan kanssa. Morits vangitutti Grotiuksen vuonna [[1618]] yhdessä Johan van Oldenbarneveltin kanssa. Van Oldenbarnevelt teloitettiin, ja Grotius tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen [[Loevensteinin linna]]an. Vuonna [[1621]] Grotius onnistui karkaamaan kirja-arkkuun piiloutuneena ja pakeni [[Pariisi]]in. Alankomaissa hän on kuuluisa erityisesti uskaliaasta paostaan. Sekä [[Amsterdam]]in [[Rijksmuseum]] että Delftin [[Het Prinsenhof]]-museo väittävät omistavansa alkuperäisen arkun.
 
Grotiuksen elinaikana Alankomaiden ja [[Espanja]]n välillä käytiin [[kahdeksankymmenvuotinen sota|kahdeksankymmenvuotista sotaa]] ja Euroopan [[katolinen kirkko|katolilaisten]] ja [[protestantismi|protestanttisten]] maiden välillä [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotista sotaa]]. Ei siis ole ihme, että Grotiusta kiinnostivat kansakuntien ja uskontojen väliset konfliktit. [[kalvinismi|Kalvinisti]] Grotius oli maltillinen. Hänellä oli paljon suhteita katolilaisiin, ja hän toivoi kristillisten kirkkokuntien uudelleenyhdistymistä. Vuonna [[1625]] hän julkaisi teoksensa ''De jure belli ac pacis libri tres'' ("Kolme kirjaa sodan ja rauhan oikeudesta"), jossa hän esitti oikeutetun sodan teoriansa ja väitti luonnonoikeuden periaatteiden sitovan kaikkia kansakuntia.
 
==Kristinuskon totuudesta==
[[Tiedosto:Annotationes ad Vetus Testamentum.tif|pienoiskuva|200px|''Annotationes ad Vetus Testamentum'', 1732.]]
 
Grotius kirjoitti kristinuskoa puolustava teoksen ''De veritate religionis Christianae'' ("Kristinuskon totuudesta", [[1632]]), jonka Edward Pococke käänsi [[latina]]sta [[englannin kieli|englanniksi]], [[arabian kieli|arabiaksi]], [[persian kieli|persiaksi]] ja [[kiinan kieli|kiinaksi]] itämailla tehtävää [[lähetystyö]]tä varten. Kirjasta otettiin painoksia vielä [[1800-luku|1800-luvulla]]. Se oli ensimmäinen kristillisen [[Apologetiikka|apologetiikan]] protestanttinen opas{{selvennä|Wikiartikkelin mukaan tarkoittanee kristinuskon puolustamista? 26.10.2015}} ja koostui kuudesta osasta. Osin se käsitteli tuolloin heräämässä ollutta kysymystä evankeliumikaanonin{{selvennä|Tekstin olisi hyvä avautua ilman alan yliopisto-opintoja. 26.10.2015}} sisällöstä ja alkuperästä. Teoksen muut osat käsittelivät [[pakanuus|pakanallista uskontoa]], [[juutalaisuus|juutalaisuutta]] ja [[islam]]inuskoa. Teos on poikkeuksellinen apologetiikan historiassa myös siksi, että se ennakoi [[1700-luku|1700-luvun]] [[deismi]]n esille nostamia ongelmia sekä siksi, että Grotius ensimmäisenä esitti oikeusfilosofisen tai juridisen kristinuskon apologian.
 
Grotius kehitti myös omalaatuisen näkemyksen [[Jeesus|Jeesuksen]] sovitustyöstä, joka tunnetaan "hallitusteoriana" tai "moraalisen hallituksen teoriana". Hänen teoriansa oli, että Jeesus kärsi uhrikuoleman, jotta Isä voisi sekä antaa anteeksi että jatkaa maailman oikeudenmukaista hallitsemista{{selvennä|Mitä mieltä muut oppineet sitten olivat? 26.10.2015}}. Ajatusta kehittivät edelleen [[teologia|teologit]] kuten John Miley, ja siitä tuli vallitseva käsitys [[metodismi]]ssa ja arminianismissa{{selvennä|26.10.2015}}.
Rivi 26:
 
==Teoksia==
 
* Hugo Grotius: ''On the Law of War and Peace (De Jure Belli ac Pacis)'', Lontoo 1814, (alkup. Amsterdam 1625). [http://www.constitution.org/gro/djbp.htm Teoksen verkkoversio.] {{en}}
 
Rivi 32 ⟶ 31:
{{Viitteet}}
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Grotius, Hugo}}
 
[[Luokka:Alankomaalaiset filosofit]]
[[Luokka:Alankomaalaiset teologit]]